Siirry pääsisältöön

Pilkun päivä!



Pilkun kasvattaja Marita vasemmalla.
Pilkulla melkein kaikissa kuvissa kieli pitkällä innostuksesta, jännityksestä.



Hanna ja Pilkku harjoittelevat areenalla ennen kisoja.




Tyytyväiset kilpailijat!


Tänään Pilkku täytti 9 kk.
Pilkku osallistui ensimmäisiin koirakilpailuihinsa Turussa.

Pilkku sai englantilaiselta tuomarilta erinomaiset pisteet eli punaisen nauhan. Omassa juniorluokassaan hän tuli kakkoseksi.

Ajattelin, että Pilkku ei osaa ravata vaan laukkaa ja riehuaa,ei jaksa seisoa, olla rauhaisa tuomarille.
Hän oli uskomattoman upeasti. Suurin kiitos tästä tyttärelleni, joka ohjasi Pilkkua.

Olen aina vähän aliarvioinut koiranäyttelyjä. Nyt eka kokemuksen jälkeen, innostuin ja huomasin, että Pilkkukin tykkäsi esiintyä ja olla showssa mukana.

Eli toukokuussa :hello Rauma, We are coming!

Kommentit

Harakka sanoi…
Jippii Pilkku ja Onnea oikein paljon!
Yaelian sanoi…
Ihana Pilkku! ja paljon onnea hienon suorituksen johdosta:)
*itKuPiLLi* sanoi…
Oi, hienoa, onnea Pilkulle ja emännälle myös. :)
Leena Lumi sanoi…
Hanne, Pilkku on Suuri Sydäntenvaltaaja!

Kävin labbikseni kanssa näyttelyissä ja juuri eniten sielläpäin, sillä aina ei ehtinyt ympäri maata lähtemään.

Sinulle on haaste blogissani!

Ari sanoi…
Hienoa Pilkku, hienoa Hanne!
Kirjailijatar sanoi…
Onnittelut Pilkulle ja emännälle! Koirat taitaa nauttia kilpailuista, näin olen ymmärtänyt.
Pilkku kiittää teitä kaikkia onnitteluistanne ja mukanaolostanne..
Hän tykkää esiintyä. Uskon, että useimmat koirat. ja ovathan nuo tilanteet hauskoja, paljon virikkeitä antavia, erillaisia päiviä...

Uskon, että tyttärelläni oli myös hiukan sormet pelissä..
Heli sanoi…
Hienoa Pilkulta! Oon kyllä itekki ollu ennakkoluulonen, mutta varmasti hauskaa koirille. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …