Siirry pääsisältöön

sade söi kaikki lumet..








Tänään olin kiukkunen.
Kaikki se ihana valkoinen lumous haihtui sateen suuhun.

Metsässä tuli kesäisiä ajatuksia hiuksiini, niinkuin toisilla enkeleitä tai perhosia.
Halusin piirtää ne ajatukseni.



"Aina kun joudumme halun, tunteen, tutkistelemattoman ärsykkeen, idean tai mielipiteen otteeseen, tapamme reagoida vangitsee meidät välittömästi.
Olipa tapamme vetäytyä syrjään ja ottaa etäisyyttää, kuten masentuessamme tai ollessamme surullisia, tai räjähtää ja joutua omien tunteidemme kaappaamaksi, kuten käy, kun joudumme kiihtymyksen tai vihan pauloihin- molemmissa tilanteissa supistuvat niin mieli kuin kehokin."-J kabat-Zinn

Näin kävi minulle eilen. Jäin oman tunteeni kaappaamaksi.
Mieleni ja kehoni kutistui, supistui.
Onneksi oivalsin, huomasin, näin itseni ja pyysin anteeksi.

Joskus sitä unhoittaa, että me kaikki annamme erillaisia arvoja mielipiteillemme, kohtaamillemme asioille, ajatuksille, ihmisille....
Välttämättä meidän omat arvomme eivät ole kaikkien mielestä niitä parhaita.

Yritän muistaa tuonkin...

Antakaamme paljon ihanaa tilaa kaikkille!

Kommentit

Yaelian sanoi…
Voi harmi,että lumi jo suli,toivottavaasti tulee lisää,pian!
Ja tuo mistä kirjoitit,hyvä muistaa...
Haleja!
P.S. Tänään näin samanlaisen koiran kuin Pilkku!
Merike sanoi…
Ihana maalus suloisesta tytöstä. Toivottavasti saatte sinne lunta - uskon niin :)
Kiirepakolainen sanoi…
Sateella oli nälkä:)
trina sanoi…
Harmi, että sade vei kaiken lumen. Kiitos kortista :)
Irmastiina sanoi…
Sade vei täältäkin lumet..harmi.
Tällä hetkellä aurinko paistaa... selvästi on kevättä ilmassa.
Lähdenkin tästä Niilon kanssa lenkille!

Hyvää tätä päivää sinulle.♥
Erjuska sanoi…
Voi miten ihanan tytön olet piirtänyt : )

Minäkin toivoisin takaisin puuterilumisia maisemia. Täällä sateen vuoksi lumi muuttui vain liukkaaksi luisteluradaksi. Yleensä liikun Siirin kanssa metsässä, mutta nyt jalkakäytävät on parempia paikkoja liikkua, kun ne on aurattu hyvin.
sylvi sanoi…
Täällä on joka toinen päivä lunta ja joka toinen. ilman lunta.
Nyt on taas viimeyönä tullut lunta.
Ihana tyttä taas .
Kirjailijatar sanoi…
Elä ja anna muiden elää, se on minusta aina ollut aika hyvä elämänohje.
Liirum sanoi…
Sadekin halusi maalata.
Yaelian:
Ihana pakkasaamu ja lunta hieman..
Onneks ei tartte koko ajan pestä Pilkun tassuja=)
ihanaa viikonloppua sulle

merike:
Tulihan se lumi, ainakin hetkeksi=9
Kiitos sinulle.

kiirepakolainen:
Niin näyttää olevan. Se ei saa koskaan riittävästi.

trina:
Ole hyvä trina♥

Irmastiina:
onneks tänne jo tuli pakkasta, ainakin hetkeksi.
Ei tartte niin pestä Pilkkuakaan eikä niiloa=)
Voikaa hyvin!

Erjuska:
Ehkä sinnekin taas se lumi on laskeutunut=)
Siiri varmaan tykkää lumesta. Uskon, että useimmat koirat ja niiden emännät. Tassupyykki vähenee..
Voi hyvin♥

sylvi:
kiitos♥
Täälläkin tuli yöllä hieman ja pakkasherrakin , toivottavasti viipyy...=)

kirjailijatar:
Tuo on loistava, lämmin, viisas tuo sinun lauseesi. Niin sen täytyy olla!
kiitos♥

Liirum:
Sateeseen kannattaa joskus viedä oma maalaus. Sade tekee siitä pehmeän, utuisen=)
Voi hyvin=)
Harakka sanoi…
Ihana kesäinen tyttö, perhosia hiuksissaan!
Olet taas poissaolessani piirtänyt ja kirjoittanut niin kauniita asioita!
Ja sellaista täälläkin on, pikkasen tuli lunta, mutta jo seuraavana päivänä sitä ei ollutkaan, nyt on sellanen ohut hauras lumikerros sentään, ettei ihan sysimustaa ole!
Hyvää Loppiaista sulle!
Heli sanoi…
Ihana tyttönen jälleen. Ja mahtavaa vuoden alkua, jos en ole jo toivotellut. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …