Siirry pääsisältöön

Elämänpuuni..



"Life Bookin" 12 viikkotehtävä oli "Elämänpuu".
Taiteilija Wyanna opasti tekniikkaa neljän eripitusen videon avulla.
"Elämänpuusta" tuli kirjekuori tai lokero, jonne voin laittaa kaikki positiiviset viestit, jotka olen saanut : kortit, kirjeet, sähköpostit jne.

Pääasiassa käytin aqvarellivärejä, ihan hiukan akryyliä. En käyttänyt kahvia, koska en tykännyt sen väristä. (Opettaja käytti taustassa kahvia)
Puiden lehdet tein kahvinsuodatinpaperilla painaen, värjäten, osittain..lisäsin musteella rajausta.
Päällimmäisen puun lehtiin kirjoittelin sanoja, joita joku on sanonut minulle joskus...

Ylemmässä kuvassa on nappi vielä valkoinen. Maalasin sen tänään tussillä pinkiksi .
Ylemmän kuvan olen ottanut lamppujen valossa ja alemman kuvan äsken luonnonvalossa.

Musta tuntuu, että välillä englannin sanat saattavat olla hieman virheellisiä mutta ei haittaa, se ajatus ja sisäinen tarkoitus on tärkeintä. Teen englanniksi, jotta muut kurssilaiset ja opettajat ymmärtävät.

Ihanaa pian alkavaa viikonloppua teille ♥
Tervetuloa uudeksi lukijaksi uuna, Fcookie ja kaikki muutkin, joita ehkä en ole maininnut ♥♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Ihana Elämänpuusi.♥

Mukavaa viikonloppua, myös sinulle!
Kiirepakolainen sanoi…
Loistava idea!! Upea on värimaailmasi elämäsi puussa!
Yaelian sanoi…
Onpa iloisen näköinen elämänpuu;lämpimät ja kauniit värit:) Ja koko idea on ihastuttava!
Harakka sanoi…
Niin kaunis on elämänpuusi!
Värit myöskin niin iloiset!
Kiva idea!
Uuna sanoi…
Sinulla on meneillään hieno kurssi! Monenlaista uutta ideaa varmaan saat ja kannattaa kokeilla. Aika sitten näyttää, mitkä jäävät omaan käyttöön.

Tästä tuli hieno muistojen puu, se imaisee sisäänsä ja tallentaa kaikki iloiset muistosi.

Minäkin sain tänään yllätyksen postista. Niin kaunis Tyttö ja lintu. Hehkuu kevään valoa. Suuri kiitos sinulle. Se on jo seinällä :-)

Kerroin sinulle taideblogistani, mutta en saanutkaan linkitettyä sitä Uunan rinnalle, siksi vaihdoin vielä, kun olin niin alussa ja nyt molemmat blogit ovat Uunan profiilissa. Sieltä on helppo kulkea.
Metsätonttu sanoi…
Voi jukra! Puulla on napa! En olisi koskaan ajatellut. Tai tämä oli ensivaikutelmani...
Anonyymi sanoi…
Onpa kaunis ja lämmin elämänpuu sinulla. Tuijotin sitä pitkään lumoutuneena. Sinun kurssi kuulostaa ja näyttää tosi mielenkiintoiselta; kiva, kun olet jakanut väri-iloittelut meillekin!

Aurinkoa kevääseesi! Terttu
Irmastiina.
Oli tosi ihanaa tehdä tuota puuta, olla prosessissa..
Sinulle myös ihanaa viikonloppua!

kiirepakolainen:
Kiitos sinulle...
Ehkä elämässäni on samat fiilikset!

Yaelian:
Sitä oli tosi hauska tehdä.
paitsi ihan alussa mainasin hermostua, tuntui vaikealta..kun en antanut mennä ja luottanut vaan..

Harakka:
kiitos Harakka aina niin ihanista kommenteistasi. Halit!

Uuna.
kiva, kun ilahduit1

tuota puuta oli suloista tehdä..
Tykkään maalata puita, eneiten kuitenkin kasvoja, naisten..

Oma sielunjälki on aina mukana, vaikka välillä hieman harjoituksissa tuleekin suorttamisen maku..
Oma jää ja se mikä on tuntunut hyvältä..
kiitos sinulle UUna♥

Metsätonttu:
Voi, sä olet ihana ja sulla on mainio huomio. Niinhän se onkin. Puun napa!
kiitos sinulle kun kerroit minullekin.
halaus sinulle♥

Terttu.
kiitos sinulle sanoistasi terttu.
ihanaa, että värini puhuttelevat ja antavat sinulle jotain..
halit!!
arleena sanoi…
Kauniit puut. Alin luonnonvalossa otettu on suosikkini.

Mukavaa viikonloppua sinulle, hanne.
Sulla on kaunis elämä. Tai siis puu. Eli elämä.
Pilviharso sanoi…
Elämä on pitänyt minut aktiivisena jossakin muualla kuin blogimaailmassa, mutta olen välillä kurkkinut kuviasi. Todella pidän näistä!

Olen vasta pari viimeistä vuotta kiinnostunut maalaamaan itsekin - siis intuitiivista ja vediciä, ei mitään näköisjuttua. Mutta silti kiinnostaa, voisiko oppia vielä myös piirtämään omalla tyylillään ja saada näin kuviinsa uutta syvyyttä.

Aikapula. Tai eihän ajasta voi pula olla, jokaisella meillä on saman verran. Mutta nyt on työni pitänyt minut liikkeellä. Onneksi pidän työstäni, siinä mielessä en valita.

Valoisaa kevään odotusta!
Lastu sanoi…
Täällähän on tosiaan elämänpuun napa. Aivan ihana napoineen, kaikkineen, on elämänpuusi.

Me kaikki tulemme jostakin ja menemme jonnekin. Taivallamme ja jälkemme jätämme. Puusi on täynnä elämän värejä. Värikylläisessä elämässä kaikki on mahdollista. Hyvä elämä kutsuu ja toteutuu.
Ari sanoi…
Mielenkiintoinen elämänpuu
arleena:
Kiitos sinulle.
minustakin se on paras..

Helmi-Maaria Pisara:
Niin puu edustaa, symbolisoi elämää, niinkuin talokin..
puut ovat ihania..
mikähän puu haluaisin olla,
niin moni puu,
tuo elämänpuuni..

Pilviharso:
niin ihana kuulla sinusta...

ja ihanaa, että olet alkanut maalailemaan, Vedaa.
Se on todella antoissa, repoivaa ja ties mitä..
Se, mitä tekee, mihin keskittyy, se tasito kehittyy koko ajan..
kaikki osaavat piirtää, kaikilla on oma sielunjälki..
Halaus sulle♥

Lastu:
Kiitos lastu.
minustakin tuo napa-juttu on viehättävä..

kiitos sanoistasi, lämmöstäsi♥

Ari:
kiitos sinulle Ari!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !