Siirry pääsisältöön

Elämässäni vaikuttaneet...



Vanhempani ovat tietysti vaikuttaneet kaikkein eniten minuun ja elämääni.
Isäni on jo taivaassa mutta uskon, että hän kuulee ja kuuntelee minua joka päivä.


Alempana on kuva isosiskostani ja minusta.
Hän pitää kädestäni kiinni ja on turvanani.





"Life Bookin" 10. viikon tehtävänä on tehdä kakspuolinen sivu(t) itsestä ja niistä ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja minä heihin.
Tein eilen illalla, taas unohtaen ajan kulun, pitkälle yöhön, tätä tehtävää, josta erityisesti pidin
Vähän leikkaa, liimaa, lisää menttaliteetillä.


Toiselle puoleele kirjoitin niiden ihmisten nimiä, joiden kanssa olen elämässäni ollut ystävä. En ihan muistanut kaikkien heti. Lisäilen tipotellen.





Lisäsin molemmille sivuille Tagoren runoista osia. Rakastan niitä runoja.
Ne ovat vaikuttaneet minuun hyvin syvästi.


Tämä sivu on kakkossivu.
Liimasin tekemäni enkelin, joka sopi aiheeseen ja värimaailmaan mielestäni hyvin.

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Ihanat työt!

Aurinkoista loppuviikkoa sinulle.♥
Harakka sanoi…
Todella onnistuneet työt!
Isotsiskot ovat tärkeitä!
arleena sanoi…
Mukava tallentaa muistoja kuvin ja sanoin.
sylvi sanoi…
Todella muistorikkasta työtä.
Niissä säilyy muistot ja tulee mieleen entiset,
Leena sanoi…
Onpa hieno tapa käsitellä omaa elämänhistoriaa! Olen joskus taidekurssilla tehnyt elämäni aarrekartan, muistan että sen tekeminen oli valaiseva kokemus
Kirjailijatar sanoi…
Muistelu on kivaa, taidan olla nostalgikko.

Hyvää naistenpäivää sinulle!
Irmastiina:
Kiitos sinulle ♥

harakka:
On minulla pikkusiskokin ja veli, mut tällä hetkellä isosiskoni kanssa olemme läheisempiä..

arleena.
Tuo oli ihana proseesi.
Tuli taas ikävä isääni.

sylvi:
Kiitos sinulle ihana♥

Leena:
Huomasin, kuinka vahva prosessi olikaan. meni ihan uniini asti.
kiitos sinulle♥

Kirjailijatar:
Ihanaa eilistä naistenpäivää.
sain kaksi onnittelua. onneks joku huomaa, et olen nainen!
halit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …