Siirry pääsisältöön

kosketusta maaleihin..




Laitoin tuon edellisen "tytär ja äiti"- maalaukseni kehyksiin. Siellä se odottaa muutoksia.
Minusta taulu sopisi vaikka vanhaikotiin, hoivakotiin tai sairaalaan.








Otin vanhan turkoosin teokseni pois kehyksistä.

Gessosin, liimasin kuvia, sivuja.
Nyt se on kuivaamassa. En tiedä vielä mitä siitä tulee. Ei väliä.
illalla aloitan..jotain.




Kivaa lauanatai-iltaa teille ihanat♥

Kommentit

Yaelian sanoi…
Tuo äiti-tytär-kuva on tosi hieno aj näyttää hyvältä kehyksissä seinällä:)
Mukavaa viikonloppua Hanne!
Irmastiina sanoi…
Pistäppä tuostakin kuvaa, kun on valmis.

Oikein ihana lauantai-iltaa myös sinulle.♥
Harakka sanoi…
Mä tykkään myös tosta "äiti tytär" maalauksesta.
Olikin paljon isompi, kuin kuvittelin.
Odotan innolla, mikä hienous uudesta työstäsi tulee..
Hyvää viikonloppua sulle!
Marja Leena sanoi…
Innolla odottelen mitä tuleman pitää. Tämä postaus olikin hyvä muistutus siitä, että olisi taas aika kehystää muutama seinänvierustalle kertynyt kuva, ihan kevään kunniaksi. Iloista aprillipäivää sinulle, Hanne!!
Kiirepakolainen sanoi…
Kerrassaan hurmaavaa luovuutta. Sinussa.!!
Yaelian:
Tykkään itse tosi paljon taulustani.
Samoin sinulle♥

Irmastiina:
Voi olla että tämä kuva ei ihan onnistu??
Mutta tekeminen on tärkeintä, olla kosketuksissa maalien, väruien kanssa.

Harakka:
Tykkään itsekin.
Se on ainakin 80x60 kehyksineen..
ihanaa la-iltaa sinulle♥

Marja Leena:
Ennen, kun lapset olivat pieniä..oli kiva aina haraastaa pientä aprillausta...
Enää ei niin innosta..
Jatkan työstämistä..
Ei ihan tunnu nyt sujuvalta..

Kiirepakolainen:
Kiitos sinulle ihana!!
Carola sanoi…
Ihanaa olet saanut aikaiseksi noista Tim Holtzin papereista :)
trina sanoi…
Tytär ja äiti teoksesta tuli hyvä ja kasvotkin ovat nyt paremmat, jotenkin valoisemmat. Kiva seurata näitä kuvientekoprosessejasi. Kiva kun jaksat kertoa ja kuvata eri vaiheita.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !