Siirry pääsisältöön

piirusteluja...






Tänään piirtelin koulussa joutoaikanani.
Alimmaista kuvaa kastelin hiukkasen vedellä ja keskityin kasvoihin hieman enemmän.
Muut ovat pikakuvia...
Käytin hiiltä, grafiikkakynää ja vesiliukoista mustaa aqvarellikynää.
samat teemat, samat symbolit kulkevat mukana: lintu sylissä, kruunu, kukka..

Taas uusi viikko käynnistyi , hieman harmaana mutta kyllä se valo siellä loistaa, hohtaa.

Suloisia kevätpäiviä teille!.
Mikä noista viehättää sinua eniten? Miksi?

Kommentit

A-L sanoi…
Juuri nyt minua viehättää ensimmäinen, kruunupää, koska hän muistuttaa tyttöä, jonka sain vedettyä oppimisen iloon mukaan. Ansaitsee kruununsa, sinunkin tyttösi! =)
Pepi sanoi…
Minä viehätyin viimeisestä, hyvin graafinen, kaunis, vahva!
Ja silti hyvin herkkä :)
Harakka sanoi…
Jukrat, kun kaikkin tytöt ovat kauniita, mutta jostain syystä mä ihastuin viimeseen tyttöön kaikista eniten.
Hänellä on vahvat piirteet ja hän on
kaunis, herkkä...ja muistuttaa mun tyttöäni paljon.
Yaelian sanoi…
Toivottavasti teillä pian on jo valoisaa ja aurinkoista.Pidän niin näistä kuvistasi:)
Erjuska sanoi…
Eniten miellyttää tuulitukkainen tyttö : )

Mukavaa viikonalkua ja raputukset Pilkulle.
Erjuska sanoi…
Siis rapsutukset Pilkulle : )
Anonyymi sanoi…
Kakkosen ja kolmosen välillä on todella vaikeaa valita.
Molemmista pidän.Niissä on liikettä ja voimaa, kummassakin kivaa vastavoimaa.
Jos kuitenkin yhden valitsen niin se on tuulitukkatyttö.
Noin juuri tyttö kovan puuskan edessä silmänsä sulkee, tosin se myräkkä olisi varmaan vienyt mennessään myös hennon kissankellon.
Kiitos kivoista kuvista taas kerran
terveisin maarit
Uuna sanoi…
Rullasin ja rullasin ja ihailin kaikkia vuorotellen, mutta aina pysähdyin pitkäksi aikaa tuulitukkatytön kohdalle. Kuvassa ja tytössä on jotain salaperäistä mitä ei tavoita, siksi kai yrittää päästä sisälle.

Nyt olen aloittanut Leijonaisen synty -sarjan esittelyn Uunart-blogissa. Sinne pääset profiilini kautta.
Kiirepakolainen sanoi…
Minäkin tein kuten uuna, ylös, alas, ylös alas, ihastelin ja seisahduin tuon tuulitukkatytön kohdalle. Seon jotenkin... niin....ihana!
Lastu sanoi…
Mietin viimeisen kuvan ja tuulitukkatytön välillä. Jos valita pitää yksi, valitsen viimeisen kuva. Hän pitää sisällään sanottavaa, jonka kertoo, jos ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan.
Irmastiina sanoi…
Toinen kolmas ja neljäs ovat mielestäni kauniemmat... jos pitää yksi valita on se tyttö lintu sylissään.
tinttarus sanoi…
Se on tuulitukka.
Ja kyllä, paistaa valo harmaaseenkin. Sinnikäs kevätflunssa kaappasi minut syleilyynsä. Äh.
Vaan päivääni mahtui paljon aurinkoista!
Voi hyvin!!
Ja miksikö tuulitukka? Silmät sulkien siihen samaistuin. Tuuli on pikkuisen riepotellut. Elämän tuuli.
Seija sanoi…
Minun "tyttö ja lintu" perillä uudessa kodissa.

Lämmin kiitos Sinulle, Hannele!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …