Siirry pääsisältöön

Life book 17. viikon väliharjoitus






Minulla on joku uusi ohjelma tässä blogissani. 
 Muutin , koska kuulemma kohta kuitenkin kaikki muuttuvat uudeksi??
Olenko hieman hukassa, en tiedä. Ainakin kuvien laittaminen meni nyt erilailla kun viimeksi.
Ekaksi jäi ekaksi laittamani kuva, vaiks tarkoitin sen viimeiseksi, ja sit yks kuva, oma kuvani, häipyi vain johonkin? No, ei haittaa..
Samoin kappalejaot menevät miten sattuu..olkoon..

Oikeasti en tykkää tästä uudesta yhtään!
Miks aina täytyy muuttaa, vaihtaa, kehittyä???

Tänään tein Life Bookin  väliharjoituksen.
Piti siirtää omasta kuvasta kasvot, silmät jne., toiselle paperille.
Suttasin ensin kuvani  takapuolen lyijykynällä, piirsin sitten terävähköllä puupuikolla kuvani oikealta puolelta ääriviivojani, silmiäni, suutani, varjojani, jolloin piirustusviiva siirtyi kuvan alla olevalla uudelle paperille.
Sit aloin maalata, värjätä kuvaa.(Alimmainen kuva)

En tykkää yhtään jäljentää, piirtää kuvasta. En myös oikein tykännyt tästä tehtävästä.
Aloinkin pian tehdä omiani.
Alin kuva on viimeisin. Jollain lailla tykkään siitä...


Tänään ei tullut katharsista tästä maalaamisesta mutta aina ei onnistu. Olenhan matkalla.
Halauksia teille♥



Kommentit

arleena sanoi…
En ole omassa blogissani huomannut mitään muutoksia.
Haluaisin isomman ns blogitilan, mutta kun yritän muuttaa blogipohjaa, blogger ilmoittaa ei käy tähän malliin.
Pitää vain sitten pysyä ennallaan.

Olet ollut ahkerana maalaustesi suhteen. Nyt oli hieman erilainen tunnelma kuvissa kuin aikaisemmin. Vai onko ?
Ainakin minulla oli erlainen tunne..
En ihan jäänyt tasapainoinen olotila..
muutan vielä naista...
Paperi on aika huono, ohut..
mut se on harjoittelua..

Voi hyvin
Leena Lumi sanoi…
Hanne, mulle tuli se kauhea uusi ohjelma vahongossa. Se on syvältä. Onneksi R. sai minut vielä palautettua vanhaan...

Et ole nyt omillasi...sinä. Näen heti, milloin olet. Mutta minä odotan...sinulta jotain. Lue nyt vain sitä Schjerfbeckiä;-)

Anonyymi sanoi…
Erilainen kuva, ei sinun tyylisesi, mutta tykkään tuosta viimeisestä versiosta, siinä on hyvin lämmin tunnelma ja värit!

Kuukauden sisällä pitäisi bloggrin vaihtua kokonaan tuohon uuteen versioon, viimeiseen asti sinnittelen vanhalla....
Harakka sanoi…
Mä en myöskään tykkää yhtään siittä uudesta versiosta, tää vanha on huomattavasti selkeempi!
Kokeilin myös sitä uutta ja vaihdoin äkkiä takaisin, mutta ei sitä taida saada vaihdettua sitten enää takaisin, kun lopullisesti vaihdetaan bloggeriin uusi versio.
En tiedä...

Mutta tykkäsin myös tosta alimmasta versiosta.
Erilainen, kuin aikasemmat työsi.
Mutta ilmeikäs nainen, kauniskin.
Uudenlaisen kuvan maalasit. Erinäköisen...Kaunis on tämäkin. Jotekin tutun näköinen.

Halauksia sinulle.♥
Jael sanoi…
Minullakaan ei ole ollut mitään muutoksia,ja oletan että kaikki liittyy selaimeen.Itselläni on Chrome,joten ongelmia ei ollut.Kaunis kuva taas ja hyvät värit siinä:)
Kirjailijatar sanoi…
Kai sekin on hyvä läksy, ettei aina tule euforiaa, kun maalaa/kirjoittaa/soittaa. Joskus se on raakaa ja turhauttavaa. Mutta sekin on vain matkaa jonnekin, välivaihe. Voimia!
Anonyymi sanoi…
Kopioiminen on tosi tylsää, en ihmettele että inspiraatio katosi. Luovuus vaatii vapautta. Hyvin kuitenkin selvisit :-)

Vanhan systeemin saa takaisin menemällä ulkoasusivulle ja sieltä oikeasta ylänurksta löydät rattaan näköisen pikkukuvan. Sitä klikkaamalla saat valikon, mistä voi valita vanhan systeemin. Minä käytän sitä vallan, en yhtään tykkää tästä uudesta.
(Uunartin puolella on pitkä rivi värileikkejä, oletko käynyt siellä puolella ;-)
kaisu marjatta sanoi…
aiemmin hento ja hauras tyttö onkin nyt nainen, kypsä viisas nainen joka on valmis muutoksiin koska on pakko. näin meille käy, minulla on dynaaminen valmiina mutta käytän perinteistä vanhaa niin kauan kuin se toimii..pidän tästä uudesta kuvasta, ei se ole mun näköinen, silti jotenkin samaistun juuri tähän.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin