Siirry pääsisältöön

Fearless..





Life Bookin tämän viikon, 38.  aiheena "Fearless.
En jaksanut katsoa kahdesta videosta kuin toisen ja tein aiheesta sen, mikä vain tuli...
Eli joka viikko saan netin kautta sen viikon aiheen , jota seuraa yhdestä kolmeen videota. Joskus videot ovat mielestäni niin pitkiä, itsestäänselviä, etten jaksa katsoa niitä kokonaan.

Taidan korjata tuon tekstityksen ylimässä kuvassani.
Aluksi ajattelin, ettei minua häiritse tuo "ässä" eri rivillä. Mutta oikeasti se häiritsee..
Ylin ja alin ovat lähimpänä todellisia värejä.
Keskimmäisessä käytin muistaakseni salamaa...

Ihanaa lauantai-iltaa teille ♥

Kommentit

Harakka sanoi…
Voi että, kun tytöllä on kauniit , mutta niin surulliset silmät!
Kyllä sä sitten osaat!
Hyvää viikonloppua sullekkin!
Aikatherine sanoi…
tämä kuva syöpyy sieluuni, mieleeni tulee ajatus, tämä kuva on kun kertomukseni/ se aika. pieniä sanoja sivullani. näen kaikki ne ajatukset kuvassa
Marmustoi sanoi…
On niin mielenkiintoista seurata tätä kehittymisprosessiasi. Kuva kuvan jälkeen piirtyy jotain uutta, värit syvenevät, viivat ovat aina vain sulavampia. Nautin jokaisesta työstäsi. Onnellista sateista sunnuntaita!
Irmastiina sanoi…
Upeita voimakkaita kuvia!

Sloista sunnuntaita sinulle, täältä sateen keskeltä♥
arleena sanoi…
On juuri tämän ajan eli syksyn tyttö.
Murheissaan kai menneestä kesästä.
Alin maalaus oli mieleeni.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …