Siirry pääsisältöön

maalauspäiväkirjani sivu


Toiselle maalauspäiväkirjani sivulle maalasin äsken  kasvot.
Rakastan maalata naisten kasvoja! On aina niin ihmeellistä ja mielenkiintoista, mitä nuo kasvot minulle kertovat. Mistä ne oikein tulevat?

Toiselle sivulle ehkä haluan sanoja tai sit taas linnun, kukkasia tai perhosen...
en tiedä vielä, en suunnittele etukäteen.

Kivaa syksyn kuulautta ja pimeyttä teille♥

Kommentit

sylvi sanoi…
Kauniit, paljon puhuvat kasvot!♥
Irmastiina sanoi…
Ilmekkäitä ovat maalauksesi... tytöillä aina omanlainen ilme!

Ihanaa viikonjatkoa sinulle ystäväni.♥
Yaelian sanoi…
Sinun naiskasvosi ovat aina niin kauniit ja ilmeikkäät:)
Harakka sanoi…
Niin kauniit kasvot olet taas piirtänyt.
Ja aina kuitenkin erilaiset, kaikilla on oma ilmeensä...jokaisella on oma persoona.
Tykkään niin tosi paljon näistä sun maalauksistasi!
Pepi sanoi…
Mitäpä noihin edellisiin lisäämän ☺
Herkät ja haikeat!
Kiiris sanoi…
Niin ajattelevainen on naisen ilme....
Olet hyvä kasvojen ilmeistäjä. Se ei nimittäin ole helppoa!

Linnunkohan neito saa seurakseen... vai vedenneidon... vai....

Pimeällä sytytetään kyntteli ja ollaan ihan hissukseen.
Kirjailijatar sanoi…
Sinullekin kaikkea hyvää, värikästä ja kuulasta!

Minusta olisi mahtavaa valokuvata ihmisiä (kun en todellakaan osaa piirtää), mutta harva suostuu malliksi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …