Siirry pääsisältöön

pelko-peloton




"Ihmeiden oppikurssi" selittää, että on olemassa vain kaksi tilaa, rakkaus ja pelko.
Edellinen on meidän alkuperäinen, Yhdentyneen itsemme tila.  Jälkimmäinen , pelko, on oman mielemme tekosia.
Rakkaus voi kukoistaa ainoastaan pelon ollessa poissa, sillä pelko vääristää havaintojamme, sokaisee meidät ja sekoittaa ajatuksemme.
Pelon vastakohta Rakkaus on loputonta voimaa, joka tuntee vain sen, miten se voi jakaa ja laajentaa itseään, ja tekemällä niin se lisääntyy sekä antajassa, että saajassa.
Useimmat meistä ovat ehdollistuneet tuntemaan pelon rakkautta paremmin, koska siihen kulttuurimme painostaa.  ("Vie minut totuuteen")

Muutin hieman viikon 38. "Fearless" kuvaani.
Nyt kun katselen sitä ja lintuani, tulee mieleeni sanoja:  älkää murehtiko, pelätkö ...
Olkaat vapaat niin kuin taivaan linnut...

Kaikki turha pelko tulee Egostamme...

Kommentit

punatukka sanoi…
Nuo sun linnut on vaan aina yhtä suloisia, Lillaan menossa ollut on edelleenkin täällä kotona :)

Leppoisaa sunnuntaita, Hanne!
Yaelian sanoi…
Upeat linnut taas tuossa kuvassasi.Minä taas pelastin yhden linnun tänään ja siitä tuli hyvä olo:)
Kiiris sanoi…
Hyvä vastakohtamaalaus! Säväyttäviä sanoja kirjoitit. Olen jonkun aikaa elänyt erinäisten pelkojen kanssa. Ja todentotta, se syö ihmistä....
punatukka:
kiitos sulle.
Lillanissa on varmaan niin kodikasta, kynttilöitä ja jotain uutta...
ihanaa tätä viikkoa sulle♥

Yealian:
Voi kun hienoa.
Linnuilla on aina jokin viesti.
halit!

Kiiris:
Totta,
pelko kahlehtii, supistaa, sokeuttaa..
Voi hyvin ja elä rakkaudessa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …