Siirry pääsisältöön

Toinen mandalani..




Eilen ja tänään ähräsin uuden mandalani kimpussa.
Tykkään tehdä mandaloita. Niin keskittynyttä, luovaa, omien symbolien miettimistä.

Mietin, leikkaanko mandalan irti valkoisesta pohjastaan ja liimaanko sen siniselle vai maalaanko alustan??
Maalaanko valkoiset osat vai jätänkö maalaamatta.
Lisäänkö vielä pienet linnut ja poistan kultaiset kuut, jotka ovat hieman epämääräiset??

Ihanaa, huomenna on perjantai!

Kivaa pian alkavaa viikonloppua teille kaikki♥
Tervetuloa uudet lukijani!!Halaus teille♥

Kommentit

Siira sanoi…
Olet tehnyt hienoja mandaloita! Miksi et tulisi mandala-haasteeseemme mukaan. Uusi haaste annetaan kuukauden alussa ja 15 päivä, joten se ei rasita liikaa ja saa miettiä rauhassa. Tule ihmeessä, porukka on tehnyt hienoja mandaloita.
http://mandalamanday.blogspot.fi
Marmustoi sanoi…
Ovatpa upeita mandaloita! Jotenkin ihan sinun näköisiäsi. Se on hienoa, että oma tyyli säilyy kaikessa mitä tekee. Hienoa, syksyistä viikonloppua sinulle!
Kiiris sanoi…
Kyllä todellakin niin sinun näköistä! Ihanaa väritystä, muotoja, yksityiskohtia. Kovasti tykkään!
Irmastiina sanoi…
Kaunis on tämäkin.

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle♥
Yaelian sanoi…
Ihanat värit mandalassasi.Houkuttelee itsekin kokeilemaan tuota.Ihanaa viikonloppua Hanne!
Siira:
kiitos sinulle♥
Ehkäpä tulenkin...
Voi hyvin!

Marmustoi:
Voi kiitos sinulle ihana!
Sinulle suloista viikonloppua♥

Kiiris:
kiitos, kiitos sinulle♥

Irmastiina:
kiitos sinulle ja
suloista viikonloppua siulle!

Yaelian:
Tee Jael ihmeessä.
Se on niin terapoivaa, ihanaa, kivaa!!
laita sit nettiin, haluan nähdä♥
Voi hyvin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !