Siirry pääsisältöön

nainen väreilee..




Eilen selailin netissä, eri blogeissa, upeita, ihania taidesivuja.
Miten paljon voi saada inspiraatiota, innoitusta omaan taiteenseensa, kurkkimalla muiden töitä, herkkyyksiä.

Nämä tänään tekemäni ovat aika kaukana enkeleistäni,
tavallaan kuitenkin niin samaa.

Alimman piti olla toisinpäin eli ylösalaisin.
Koin siinä puun ihmeen...

Mutta ei tuo haitanne.

Olen taas ihan sfääreissä "vain elämää"-ohjelman jälkeen. Lumoissa.

Suloista perjantai-iltaa, viikonloppua teille.
Minun luokseni tuleekin tänään vielä tyttäreni saluki Jaser hoitoon!!

Kommentit

Totta; muiden taiteesta saa itselle inspiraatiota. Minua inspiroivat sanataiteessani hirveän usein maalaukset ja valokuvat. Ja elävät kasvot :)
P. S. Loistoa viikonloppuusi!
Kiiris sanoi…
Totta, muiden taide on inspiraation lähde. Sinun myös, ystäväinen.
Täällä paistaa aurinko!!!!!
Yaelian sanoi…
Netissä onkin niin paljon inspiraation lähteitä:) Ja sinä täällä toimit myös sellaisena!
Mukavaa viinkonloppua ja ensimmäistä adventtia koiruleiden kanssa:)
Kirjailijatar sanoi…
Kiitos samoin itsellesi! Minäkin inspiroidun usein muiden upeista töistä. Huomaa, että ai noinkin voi asiat sanoa/piirtää/havaita. Se on virkistävää.
arleena sanoi…
Nämä kuvat ovat mystisiä, salaperäisiä. Hieman erilaista sinulta.
Mukavaa viikonloppua.
Liirumin maailma sanoi…
Vieläpä.. kuvasi tulevat syvenemään ja väreilemään..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …