Siirry pääsisältöön

Pikku kylänen..



"Life bookissa" viikko 44.

Tein taustaa musteilla, akryyleillä, monikerroksisesti.
Hahmottelin talot ja puut, maalasin turkoosilla akryylillä taivaan.

Oli taas tosi ihana juttu.
Nyt teen samaa isolle paperille (60x80 cm).
Selkeästi vaikeampaa kuin tuo  pienemmälle paperille maalaaminen.

Mietin, osallistuisinkohan vuoden 2013 Life bookiin??
Varmaan aika paljon samaa mutta myös uutta.
Tärkein minusta on olla kiinni jossain "synsteemissä".
Ainakin minun tulee taiteiltua säännöllisemmin....

Kivaa uutta alkanutta viikkoa♥

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Kaunis pikku kylä!
Oikein mukavaa viikkoa, myös sinulle♥
Kiiris sanoi…
Kerrassaan ilostuttava kylänen!
Harakka sanoi…
Iloinen kylä, sellanen satumaailman kylä.
Hyvää viikkoa sullekkin!
Yaelian sanoi…
Aivan ihana,olet upea koloristi Hanne! Tykkään:)
Marmustoi sanoi…
Ihana, iloinen pikku kylä! Siellä kelpaisi asua ja kirjoittaa ja nähdä öisin värikkäitä, lempeitä unia.
A-L sanoi…
On, on eläväinen kylä. Melkein voisin Cristina Snellmanin Espanjalaisen kylän tilalle haluta eläväisemmän.
No, täytyy tyytyä Snellmaniin!
Valoisaa syksyä!
Kirjailijatar sanoi…
Onpa iloisen näköinen kaupunki. Tuolla minä varmaan viihtyisin.

Osallistu ihmeessä! Ihanaa viikkoa sinulle.
Aikatherine sanoi…
suloinen kylä maisema
Liirumin maailma sanoi…
Taloissa on pitkät savupiiput joista tupruttaa värikkäitä pöllähdyksiä, näin katselin kylä maisemaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …