Siirry pääsisältöön

tulitikkurasiataidettani..




Tänään jatkoin innoissani tulitikkurasiataidetta.
Enkeleitä.

Näitä on tosi ihana tehdä.
Monta vaihetta :
kuvan tulostaminen lompakkokokoiseksi,
siirtäminen,
paperin hytsyttäminen pois, joka on vaikein , herkin vaihe. helposti lähtee liikaa pois, jolloin kuva särkyy..
korjaaminen, lakkaaminen,
taustan maalaaminen ja sinne joku teksti..
sitä en ole vielä tehnyt yhteenkään.

Minulla on nyt 6 melkein valmista, ehkä teen vielä muutaman..

Suloista tätä viikkoa teille♥
tervetuloa uudet ihanat lukijani♥♥

Kommentit

Yaelian sanoi…
En oikein tajua miten noita tehdään mutta hurjan ihania ovat! Mukavaa viikkoa Hanne!
Harakka sanoi…
Mä mietein myös, että mitä tarkoitat, kun puhut paperin hytsyttämisestä pois...niin mitä otat pois, koska kuvasi kuitenkin on siinä kokonaan?
Vai tarkoitatko reunoja?
Mutta tosi ihania kuitenkin ovat lopputulokset!
Yealian:
Pienennnän kuvani lompakkokuvan kokoiseksi (nyt)
Laitan kuvapuolelle gel mediumia. Se on kait vähän niin kuin liimaa.
"Liimaan kuvan tässä tapauksessa tulitikkurasian päälle. annan kuivaa, kuvapuoli alaspäin.
Kun paperi on kuivunut, liima on " siirtänyt sen uudelle pinnalle eli rasia päälle. Nyt kostutan paperia, jolloin se hapertuu ja pyöritän sitä kevyesti ja varovaisesti sormella, jolloin se paperi lähtee pieninä hippuina pois ja kuva on siinä, tosin hieman haalempana kuin alkuperäinen. Saatan hieman korjailla ohuella tussilla tai väreillä ja sit lakkaan...
=)=)
Harakka:
Se kuvapaperi otetaan pois. Kuva on siirtynyt uudelle alustalle...
Sitä se hidas, varovainen hytsyttäminen tarkoittaa...=)
Marmustoi sanoi…
Onpa ihania! Jotenkin kaikki miniatyyrijutut ovat aina viehättäneet minua, mikähän niissä oikein on?
Nuo ovat aivan todella hienoja. Taidankin ottaa ja tehdä töissä lasten kanssa tulitikkurasioita joululahjaksi - mutta niistähän ei luonnollisestikaan tule nooooooin hurjan ihania ja kauniita!
Leena Lumi sanoi…
Menee kuin kuumille kiville 'enkeli-ihmisille'.

Kuten Marmustoi toteaa niin miniatyyreissä on viehätystä, ikoneissakin.
Leila Kastelli sanoi…

voi, tuo on varmaan mukavaa puuhaa!
Kiva idea! Ja kauniita miniatyyrimaalauksia tulee noin!
sylvi sanoi…
Ihanat tulitikku maalaukset.
Enkeleitä, niin ihania.

hanne blogissani on sinulle haaste.
Marmustoi:
Kiitos sinulle.
Minustakin nuo pikkuiset ovat viehättäviä.
niissä on voimaa=)

Helmi-Maaria Pisara:
Voi, lapset varmaan rakastaa tehdä noita!
Ja uskon, että heidän teoksensa ovat upeita. lapset maalaavat minusta ainutlaatuisesti, aidosti!

Leena Lumi:
kiva antaa jotain omatekoista ja pientä!
Minäkin pidän pienistä!

Leila Kastelli:
Kiitos Leila♥
Nyt kaikki vaan tulitikkurasioita maalaamaan.
Monethan tekevät niistä joulukalenterinkin..

Sylvi:
Kiitos sinulle.
menenpä kurkkailemaan♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …