Siirry pääsisältöön


Tein joskus vuosi sitten kollaasin "naisen kasvoista ikkuunassa".
Tuo lopullinen kollaasi oli hieman erilainen kuin alin kuva. Enemmän olin peittänyt väreillä noita eri kuvia. ( en löytänyt sitä lopullista kuvaa=)).

Eilen myöhään, otin kehykset pois ja aloin maalailla päälle.
Hänestä tuli niin samanlainen kuin muutkin kasvoni, mutta aina niin erilainen.
Joku pieni juttu, viesti on heissä minulle, aina.
Tuo viesti tuli eilisestä yöllisestä hetkestäni.

Ihana aurinko paistelee pihalla.
Lähden Pilkun kanssa pitkälle metsälenkille♥

Suloista Pyhäpäivää teille!

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Kaunis tyttö...tunnistan kuvasta sen pienen jutun...en tiedä onko sama, jonka sinä tunnistat, mutta selvästi kuva puhuttelee minuakin.

ihanaa Pyhäinpäivää sinullekin♥
Yaelian sanoi…
Sinulla on aina jotain uutta noissa tyttöjesi kasvoissa.Kauniit työt! Mukavaa lenkkiä Pilkun kanssa ja ihanaa viikonloppua!
Harakka sanoi…
Niin todella kaunis tyttö taas!
Ja hän onkin uusi tyttö ja erilainen pilke silmissään!
Hyvää Pyhäinpäivää sulle!
sylvi sanoi…
Taas niin kaunis tyttö.
Pidän sinun tytöistäsi.

Hyvää Pyhäinpäivää sinulle ja Pilkulle!♥
Kirjailijatar sanoi…
Varmaankin jokaisessa kasvossa on tosiaan jotain erilaista, joku piirre, ryppy, katse. Minustakin tuntuu siltä.

Ihanaa viikonloppua sinullekin! Ja kiitos kauniista kommentistasi :)
Leena Lumi sanoi…
Naisen kasvot ikkunassa on ikimuistoinen...ja se yksi runo sopi siihen niin hyvin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …