Siirry pääsisältöön

ihanaa musiikkia...

http://www.youtube.com/watch?v=-whS3PD53qE


Löysin hänet elokuva "Koskemattomat" kautta.
Ludovico on säveltänyt paljon ihanaa musiikkia.
Rauhaisaa, rentouttavaa, pysähdyttävää, koskettavaa.

Ihmettelen , kuinka maailmassa on loistavia,  ainutlaatuisia, sielukkaita taideaarteita.
Suurin osa jää meiltä löytämättä.
Mutta hassujen, ihmeellisten sattumien kautta löydämme juuri ne, jotka meidän on tarkoituskin löytää.

"Se jota etsit, etsii sinua."

Kommentit

Irmastiina sanoi…
Kiitos, että jaoit linkin meillekkin...sieltä löytyi paljon ihanaa musiikkia.
Aurikoista toukokuun ensimmäistä- ja vappupäivää sinulle♥
Anonyymi sanoi…
Kiitos musiikin jakamisesta; se on todella rauhoittavaa.
Mukavaa vappua ja toukokuuta! Terttu
tinttarus sanoi…
Kuuntelin Radio Dein ohjelmaa....mieleeni jäi ajatelma siitä, miten ihmisillä on niin paljon aarteita kätkettyinä peltoihin...taitoja, jotka jäävät käyttämättä, lahjoja, jotka jäävät löytymättä...

Kiitos tästä linkistä.

Kiitos rohkeudesta, jonka lähetit voimakseni. Tuo tyttö katselee nyt minua seinältäni ja muistuttaa, miten valo voittaa aina ajallaan tuoden lähelle sitä hyvää, jonka turvin selviytyy vaikean yli.

Kiitos Hanne♥
Ehkä kesällä tavataan.....
Marmustoi sanoi…
Kiitos Hanne tästä sielukkaasta musiikista! Ihan todella unohduin kuuntelemaan näitä pitkäksi aikaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …