Siirry pääsisältöön

lintujen aika...




















Life bookin yksi harjoitus: 4 lintua, jotka symbolisoivat maatumista, vapautta, iloa...

"tee minusta vapaa, niin kuin taivaan linnut,
näkymättömien teiden kulkijat!"

Sitä minä toivon..

Kommentit

Harakka sanoi…
Ihania linbtuja!
Pöllö on symppis ja viimenen on ihana räpyläjalka!
Oh mikä pöllö <3 ja muutkin linnut ovat kauniita, mutta pöllöt ovat niin ihania jotenkin!
trina sanoi…
Suloinen pöllö ja kaikki muutkin linnut! Tuli mieleen tuosta ensimmäisestä linnusta lokki ja se miten yhtenä päivänä näin lokkeja taivaalla. Ensimmäisistä lokeista keväällä tulee niin kevätfiilis.
Irmastiina sanoi…
Hienot linnut...varsinkin tuo kolmas...:)
Mukavaa loppuviikkoa sinulle♥
tinttarus sanoi…
Ihania kaikki. Ja niin omanlaisiaan.
Pöllöä tuijotin pitkää. Se lumosi.
Alimpaan samaistuin. On ollut sellainen olo, jonkalainen luulen , että sillä on:)

Voi hyvin!

Mulla särkee hammas.
Leena Lumi sanoi…
Ihanan itsetietoiset ilmeet;)
Anonyymi sanoi…
Hienoja lintuja! Onko pöllöllä kylmä vai onko vaan vähän ujo:)
Niin somia kaikki.
Mukavaa kevään jatkoa! Terttu
arleena sanoi…
Hienot lintumaalaukset.
Kiitos ihanat Te ♥
Rakastan lintuja, niiden vapautta, niiden huutoja..
Kylmät väreet kulkevat, koskettavat kun kurjet huutavat pelloilla.
Koin sen eilen ♥
Anonyymi sanoi…
I for all time emaіleԁ this blog post pаge to all my assoсiatеs, since if like to read it next my
friends wіll too.

My blog ρost ... http://forum.airdroid.com/profile/MorganCou

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …