Siirry pääsisältöön

Suloinen perjantai





Perjantai on tässä jaksossa, tässä viimeisessä kokonaisessa jaksossa, vapaapäiväni.

Kun loppuni häämöttää työsaralla, minä hiukkasen jo hiipuilen vapauden ja velvollisuuden välimailla.
Olen suurpiirteinen.
Oikeastaan olen aina ollut mutta nyt annan erilailla pieniä vapauksia oppilailleni ja itselleni.
Se tuntuu hyvältä.

Nautin suunnattomasti, kun saan tuhlata oman päiväni niillä omilla ihanilla jutuillani.
Lenkillä Pilkun kanssa, olemista, maalaamista, lukemista, olemista, musiikkia...

Tykkään tuosta tytöstä, jonka tein tänään..

Ihanaa suloista viikonloppua teille kaikille ♥

Kommentit

Jael sanoi…
Taas teit niin kauniin tytön:)
Sinulla alkaa sitten jännä uusi aika pian!
Mukavaa viikonloppua Hanne!
Anne Manda sanoi…
Ihana intiaanityttö! <3
Irmastiina sanoi…
Kaunis tyttö!
Mukavaa viikonloppua sinullekkin♥
Harakka sanoi…
Todella nätti tyttö maalauksessasi.
Sulle alkaakin sitten ihana vapaaika, saat tehdä, mitä mielesi lystää, se on hienoa aikaa!
Kirjailijatar sanoi…
Varmaan ihmeellistä ja ihanaa, että vapaus koittaa niin monen työvuoden jälkeen :)

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua sinullekin!
sylvi sanoi…
Kaunis on tyttönen.
Kiitos ja myös sinulle ihanan suoista viikonloppua!♥
arleena sanoi…
Aurinkoista viikonloppua sinne myös.
Tyttösi on kaunis, sinulla on odottamassa mukava harrastus, tai muuttuuko harrastus ammattimaiseksi, kun jäät työelämästä omaan elämääsi.
Aikatherine sanoi…
minulle tuli mieleen että tämä on suloinen pieni intiaani tyttö, iloinen maalaus
tinttarus sanoi…
Mieleeni tuli heti vain yksi adjektiivi kun katselin tätä tyttöäsi: rohkea!

Iloa päivääsi!
Leena Lumi sanoi…
Hanne, tuohan on oma kuva!

Meilläkin R. alkaa jo relata;)

Mukavaa sunnuntain jatkoa sekä kaunista alkavaa viikkoa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …