Siirry pääsisältöön

ihmeellinen voima





Tässä valon täyteydessä, auringon kirkkaudessa on ihmeellinen voima.
Niin voimakas, että mielenterveydeltään rikkoutuneet eivät jaksa kohdata sitä.
Tyttäreni rakastaa syksyä. Siinä on lempeä, pehmeä valo.

Istuin pihakeinussani ja kuuntelin melkein lamautuneena lintujen laulua.
Olikohan se satakieli vai mustarastas, joka sai minut jäämään siihen, olemaan siinä.
Mitään muuta en tarvinnut.

Huomaan, että väsyn helpommin nykyään.
Kaikki äkkinäiset räjähtävät, nopeat voimanponnistukset ovat liian paljon minulle.
Onneksi tänään alkoi viikonloppuni. ♥

Huomenna olet tervetullut sade!


Kommentit

trina sanoi…
Osaat luoda niin ihmeellisen kauniita kuvia.. Vuodenaikojen vaihtelut yleensäkkin aiheuttavat herkille ihmisille oireita. Ainakin itse kuulun niihin, jotka reagoivat ainakin kevääseen ja talven tuloon.
Marmustoi sanoi…
Upea kuva!! Minäkin saan epämääräisiä oireita keväällä, mutta yleensä ne katoavat parin viikon kuluessa. Siksi sadepäivät välillä ovat tarpeellisia. Hyvää viikonloppua sinulle, Hanne!
tinttarus sanoi…
Puhutteleva kuva!
Jäin pohtimaan sanomaasi. Kirkas kevätpäivä voi olla herkemmälle liian voimakas kohdattavaksi levollisesti. Tänään sataa. Pidän kovasti sateesta ja senjälkeisestä pehmeydestä. Olen ollut viikon jo sisällä sairastaen. Kunpa sade pyyhkäisisi pöpöt pois. Toivon sinulle kaunista ja levollista viikonloppua. Olet niin usein ajatuksissani!Katselen lähettämiäsi kuvia ja hymyilen. Ne ovat aarteitani!
Irmastiina sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Irmastiina sanoi…
Oli poistettava edellinen kirjoitukseni. Vilisi taas niin paljon kirjoitusvirheit...:)

Minäkin rakastan syksyä...ja sadetta. Nyt sataa.
Tykkään kyllä keväästäkin, mutta, joskus ne ovat vaikeita.

Tuo kuva ON kaunis.
Mukavaa viikonloppua sinulle♥
Liirun sanoi…
Ikääntymiseen sisältyy monien kokemuksien summa jota ihminen kantaa elämässä. Kun eräät elämän asiat eivät toteudukkaan on annettava luovutus ja keskityttävä olemassa olevaan hetkeen.
Vapautuu energiaa silloin voi elää valossa.
Una sanoi…
Sitä se valo teettää. <3

Valoa viikonloppuusikin.
sanna sanoi…
Tuo työ on kaunis! Aluksi katsoin, että siinä on balleriina, mutta hän taitaakin olla joogaaja. Ainakin minulle hän joogaa.:)

Kuulun niihin ilmeisen harvalukuisiin (näin mutu-tuntumalla),jotka ei pidä hirveästi keväästä. Vasta sitten kun alkaa vihertää enemmän, mutta se on kovin lyhyt hetki ennen kesää. Muita vuodenaikoja on vaikeampi "laittaa järjestyksen", pidän niistä kaikista.
Jael sanoi…
Miten kaunis työ.Valo voi olla joskus vaikeaa.Täällä talvella on paljon pehmeämpi auringonvalo mutta nyt se on niin kirkasta että pakenen varjoon..
Mukavaa viikonloppua Hanne!
Helmi-Maaria Pisara.

Voi kiitos sinulle, halaus!

trina:
Kiitos sinulle...
joskus ne vain tulevat..
nykyään huomaan, että kun jatkan melkein mitä tahansa pilallekin mennyttä työtä, siitä tulee lopuksi elävä, ja tykkään..
haluan vihreää..

marmustoi:
kiitos sinulle ♥
Ihanaa viikonloppua ♥

Tinttarus:
kiitos sinulle.
Sade häipyi ja aurinko tuli esiin.
ihana päivä.
Voi sinua, kun sairastelet. Aika usein mielestäni, vai?
Sinulle paljon rakkaita ja tervehdyttäviä terveisiä..

Irmastiina:
Kiitos sinulle
Sade muuttui auringoksi..


Liirun:
Olen huomannut tuon.
haluan vain usein olla, pysähtyä,
ihanaa ja suloista.
kiitos sinulle paljon ♥

Una:
samoin sinulle Una.
valoa ja kaikke ihanaa!!

Sanna:

Alukis tuon tytön pitikin olla tanssija mutta sit halusin tuon jalan mukaan..
Joko tai , ei väliä..
Itsekin tykkään siitä..
kiitos sinulle ♥

Jael:
Kiitos sinulle jael.
teillä tuo valo on niin kirkasta, mutta on taas pimeä yö.
Me hukumme valoon..
Ihanaa viikonloppua sinulle ,
halaus

Aikatherine sanoi…
kuin tuulessa keinuva tyttö..ihana

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !