Siirry pääsisältöön

Itseään ei voi löytää omistamalla..





Tänään sain hänet valmiiksi.
"Tanssin väreissäni"

Oikeasti tämä paperi, jolla hän tanssii, oli alkujaan toisen mustetyöni "suttauspaperi".
Tuo toinen mustemaalaus on saanut taustan, muuten odottelee...


Viime päivinä olen lukenut Echart Tollen "Uusi maa"-kirjaa.
Kirja on saanut minut ajatuksiin, läsnäoloon.



Onko todellinen minäni heikentynyt jonkin menetyksen seurauksena?
Olenko samastunut esineihin, asioihin, kehooni?
Tarvitsenko aina enemmän?



Joskus luulin, että olin joitakin hieman parempi, kun oli lahjakas urheilija, kun olin lukiossa, kun...jne.
Nyt tiedän ja koen , että me kaikki olemme yhtä, samasta.
Ilman toisiamme emme löydä onnea, rakkautta vaikka se asuukin meissä itsessämme.
Jos emme anna rakkauden laajeta, emme itsekkään saa sitä.



Vähässä on paljon!




Kommentit

Viisaita sanoja!
Tanssiva tyttö on kaunis♥
Viisaita sanoja!
Tanssiva tyttö on kaunis♥
Irmastiina.
Kiitos sinulle ♥
tinttarus sanoi…
Vähään kätkeytyy kaikki se, mikä riittää olemaan tarpeeksi.
Kaunis tyttö taas saanut elämän käsissäsi!
Olen tänään ihmetellyt, miten kaunis tuo ulkona viipyvä tasainen harmaa sittenkin on!

Halaus sinulle♥
Paula sanoi…
Voi Hannele <3
Kyyneleet tuli silmiini tuosta kuvasta ja tekstistäsi.

Kiitos.
Jael sanoi…
Hienoja mietteitä Hanne:) Ja niin kaunis tuo tanssiva tyttö,ja kauniit värit teoksessa:)
sylvi sanoi…
Kaunis tanssiva tyttösi.
Todella viisaita sanoja.
♥ ♥ ♥ ♥
Kiiris sanoi…
Ihanaa kukkaistanssia!!!
tinttarus:

Harmaudessa piilee rauha, saa käpertyä.
pakkokin tykätä, kun vain harmautta riittää.
halaus ♥

Paula:
Voi sinä ihana
hali

Jael:
Kiitos sinulle.
Itsekin tykkään niin hänestä. En tiedä ketä hän muistuttaa, mutta muistuttaa vahvasti.


Helmi-Maaria:
Kiitos helmi-maaria ♥

sylvi:
kiitos sinulle


kiiris:
Voi kiitos sinä ♥
Unknown sanoi…
Voi että mitä kuvia ja kirjoituksia sinulla on! Sinulle on blogissani haastetta :)...
anu Kristiina.
kiitos sinulle Anu ♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin