Siirry pääsisältöön

Keho puhuu, hiljaisuus eletään.




Tänään piirtelin vesiliukoisella musteella, calligr.kynällä.
Hienoa, että löysin "vesiliukosen "tussin", jolla on helpompi piirtää kuin mustekynän terillä.
Molemmissa on kuitenkin oma maailmansa.

Hieman käsittelin kuvaa picassalla. Vahvensin värejä.






Ilmoittauduin tänään kesäkurssille Saarijärvelle, Suomen joogaopistolle.
Kurssin nimi on "Sanat ja hiljaisuus".

Jooga antaa tilan ja arvon hiljaisuudelle ja sanalle.
Itsensä syvän tutkimisen lisäksi kurssilla opiskellaan pyhiä tekstejä: Joogasutra, Upanishadit ja Raamattu.

Opettajana kurssilla ranskalainen filosofi ja joogaopettaja Gisele Siguier-Saune.

Toivon vain, että ajankohta sopisi minun tyttärelleni, joka hoitaisi Pilkkua heinäkuun lopulla ♥
Jos ei hän, niin joku toinen♥

Ihanaa, suloista viikonloppua teille kaikille ♥

Kommentit

Ihanaa odottelua sinulla...kurssi on varmasti hyvä...:)
Tyttö on kaunis...jotenkin tuo vaaleampi on mieleeni enemmän!
Taatusti ihana kurssi!
Voi kun olisi joskus aikaa itsellen,
joogaopisto on mukava paikka.

Vaikka tyttösi ovat saman oloisia jokainen on kuitenkin oma persoonansa:)Sinulla on taito saada niihin eloa.
Jael sanoi…
Mukavia hyvän olon suunnitelmia kesällesi:)'
Ja niin kaunis kuva taas:)
sylvi sanoi…
Täällä on taas niin kauniita maalauksia.
Mukavaa viikonloppua sinulle♥
Irmastiina :
kiitos sinulle ♥

Hanne:
Hanne, se oma aika on vain otettava. harvoin kukaan tulee sitä sinulle tarjoamaanuskoisin.
Rakastakaamme itseämme niin kuin..
toisiamme ♥

jael:
Kiitos.
Jännä juttu, samalla rahalla pääsisin tosi pitkälle..
mutta oikeastaan nytkin pääsen tosi pitkälle itseeni ♥

sylvi:
Kiitos sylvi,
sinulle myös ihanaa lauantaiehtoota.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin