Siirry pääsisältöön

Kasvot ovat ihmisen elämän peili...





Haluan maalata/piirtää ihmiskasvoja, naisen kasvoja...Joka päivä haluan piirtää uudet kasvot. Joka päivä kasvot ovat erillaiset. En osaisikaan piirtää samanlaisia uudestaan, vaikka jos haluaisinkin... aina niissä on oma sielunsa, katseensa, tunteensa...ja se vain tulee...annan sen tulla..

"Ihmiskasvot ovat taiteellinen saavutus.
Kuinka suppealla pinnalla olemassaolon moninaisuus ja voima voidaankaan ilmaista. Ei ole olemassa kaksia täysin samanlaisia kasvoja. Jokaiset kasvot ovat omaleimaisia. Jokaisissa ihminen on voimakkaasti läsnä.
Halusipa joku kätkeä elämänsä tarinan ulkomaailmalta kuinka tarkkaan tahansa, se ei ole mahdollista, koska kasvot paljastavat niin paljon. Jos me osaisimme lukea ihmiskasvoja, voisimme tulkita toistemme elämän arvoituksia.
Kasvot paljastavat aina ihmisen sielun; niistä sisäinen jumaluus löytää kaikupohjan ja ilmaisun itselleen.
Kun katselee toisen ihmisen kasvoja, niin katsoo suoraan hänen elämäänsä."-Anam cara


Pysähtymiseni,
läsnäolemiseni, sisimmässäni olemisen keskellä
katson peiliin
ja näen ryppyni...

Miksi ihminen ei voi nähdä omia kasvojaan?

Kommentit

Uuna sanoi…
Vasemman kätemme kuviot kertovat menneisyydestä, oikean tulevaisuudesta. Entä kasvojen puolikkaat? Kumpi on oikea, kumpi vasen, siis tällaisessa maalauksessa? Onko maalaus kuin peilikuva vai kuin omat kasvomme?
Kun tunnustelemme kädellämme, tunnemme kasvojen oikean puolen helposti, mutta kun menemme peilin eteen, kaikki muuttuu.

Maalauksesi herätti nämä ajatukset, koska nyt oikealla oleva puolisko on valoisa ja huomiseen uskova, vasen puoli on surullinen ja kuvaa jotain mennyttä. Mutta onko tulkinta käännettävä toisinpäin? Kumpi on oikea, kumpi vasen - mielenkiintoista.
BLOGitse sanoi…
kuin ikivanha neitsyen kuva...
olematon sanoi…
"Miksi ihminen ei voi nähdä kasvojaan?"

Miksi nyrkki ei voi lyödä itseään? Miksei pensseli voi maalata itseensä?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …