Siirry pääsisältöön

tiskaaminen on meditaatiota.....



Sain luettua Jon Kabat Zinnin kirjan "Olet jo perillä".

Haluan nostaa muutamia ajatuksia ja kohtia kirjasta, jotka minulle nousivat vahvoina esiin. Kirjahan puhuu tietoisesta läsnäolosta....

Tietoisen läsnäolon tehtävä on herättää meidät havaitsemaan elinvoima jokaisessa hetkessä. Kun olemme havahtumisen tilassa, kaikki antaa voimaa, inspiroi.

Henkisyyden käsite voi kaventaa pikemminkin ajatteluamme kuin laajentaa sitä. Aivan liian usein joitakin asioita pidetään henkisinä ja toisia taas ei.

Onko tiede henkistä? Onko äitinä tai isänä oleminen henkistä? Onko mieli henkinen?
Syöminen? Maalaaminen, soittaminen?

Kaikki riippuu ilmiselvästi siitä, miten suhtaudut asiaan, miten pidät sen tietoisuudessasi. Kenties henkisyys lopulta tarkoittaa yksinkertaisesti kaiken keskinäisen yhteenkuuluvuuden ja valtavan kokonaisuuden kokemista,
suoraan näkemistä, että yksilö ja kaikki ympärillä oleva lomittautuvat keskenään, että mikään ei ole erillistä tai epäolennaista. Jos näet asian tällä tavoin, kaikesta tulee henkistä sen syvimmässä merkityksessä.

Tieteen tekeminen on henkistä. Tiskaaminen on henkistä. Vain sisäisellä kokemuksella on merkitystä. Ja sinun on oltava läsnä, voidaksesi kokea sen.
Kaikki muu on ajattelua.

Kenties kaikkein "henkisintä" mitä kukaan meistä voi tehdä, on yksinkertaisesti katsoa asioita omin silmin, nähdä kokonaisvaltaisesti ja ilmentää teoissamme eheyttä ja hyvyyttä...

Ja tämän kaikenhan me tiedämme mutta elämmekö sen..
Onko meille opetettu vain pään älykkyyttä..onko sydän jäänyt kaikkien hienouksien ohessa unholaan??

Kommentit

Verna sanoi…
Olisiko kyseessä henkinen tietoisuus. ; ) Itse koen, että teki mitä tahansa tai oli tekemättä, kokemus on käsinkosketeltava kun tietoisuus on vahva. Täyttä elämää kaikilla osa-alueilla.
hanne sanoi…
heippa verna!!kiitos kommentistasi..
Kaikki tietoisuus on mielestäni henkistä...

sana "henki" -eng. spirit-latinan spirare=hengittää...
sis.hengitys on voiman antamista, innoittamista-inspiration..
uloshengitys on voiman luovuttamista, päättymistä-expiration..

näistä juontavat juurensa kaikki henkeen liittyvät mielleyhtymät elämän hengestä, elämän voimasta, tietoisuudesta, sielusta, jotka usein esitetään meille annettuina jumalallisina lahjoina, ja siten pyhinä, mystisinä, sanoin kuvaamattomina. haengitys itse on hengen lahja meille.. Mutta usein huomiomme on kiinnittynyt muualla, hengityksen laajuus ja syvyys voi jäädä meille huomaamatta....

eli olet aivan oikeassa...
kyseessä on tietoisuus oletpa tekemässä mitä tahansa, kun olet läsnä ja silloin tilanne on käsinkosketeltava, elävä...ja muutahan meillä ei ole ...=)
BLOGitse sanoi…
tiskatessa ja silittaessa sama meditatiivinen vaikutus jos vaan antautuu vietavaksi eika ajattele kuinka vastenmielista itse tyo on...
Villiina sanoi…
mä tykkään kans kovin tuosta Jon Kabat-Zinista. Se on vain joskus niin vaikeaa saavuttaa se tietoinen läsnäolo, vaatii harjoittelua...
hanne sanoi…
BlogItse...tietty jos on iso tiski, ei se aina ole herkkua mut pieni tiski on minusta ok...
voi vain olla siinä..:)

Villiina:.Olet oikeassa...olemme oppineet joskus pois siitä...nyt pitäs oppia pois ei tietoisuudesta..mutta harjoituksella, pikkuhiljaa...varmaan ratsastus on yksi hyvä harjoittaja..:D
BLOGitse sanoi…
tai maton pesu kun mantysuopa tuoksuu...
onhan noita toimintoja jotka voi kaantaa ikavasta velvollisuudesta positiiviseksi meditaatiomahdollisuudeksi...
muttei ihminen muista kiireen ja touhun keskella, 'hei! voisin suhtautua tahan hommaan eri tavalla...'
voi meita...on niin paljon mahdollisuuksia! mutta kun on liian lahella, ei hoksaa... :)
Hannele mummu sanoi…
Olen kait sellanennauttija. Muistan yhden kivan työpaikan, hienossa talossa meren rannalla. Joka aamu katselin ympärilleni, enkä uskonut todeksi. Lounaalla pieni kävely laiturilla ja vain nautin... olostani.

En tiedä, mutta kyllä joka hetkestä yritin nauttia lasteni kanssa, meillä oli paljon hauskaa. Kysymysikä ei minua koskaan ärsyttänyt, tykkäsin vastata kaikkiin kysymyksiin, lapsilla niin kuíva tapa ajatella.

Nyt tunnen itseni hemmotelluksi, kun minulle on annettu mahdollisuus oppia tuntemaan pieni lapsenlapsenikin.
Hannele sanoi…
kiva tapa ajatella.
hanne sanoi…
BlogItse...niinpä
joskus yllätän itseni autolla ajamisessa ihan muualta...huomaan vain, ett nytkö jo olen täällä...vaarallista...

Hannele mummu..olet oikeassa..elämästä täytyy nauttia , iloita ja olla siinä hetkessä..

Hannele :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !