Siirry pääsisältöön

piipahdus täällä...



On ollut yllättävän koleaa, kylmä tuuli puhaltanut ja sade pelotellut...
Tultiin käymään kotona...kaupassa ja uimahallissa uimassa, koska vesi on niin kylmää, ettei voi kuin vialahtaa vedessä...
Silti on ollut ihanan rauhoittavaa sielulle ja mielelle tuijotella koko ajan vettä, kuunnella luonnon ääniä...ja saunoa joka ilta...

Vähän olen pettynyt, ellei yhtään lämmintä päivää (yli 18 astetta) mahdu tähän mökkiviikkoooni...Vielä on 5 päivää jäljellä ja säätiedoitus on luvannut sadetta...
Onneksi emme asu teltassa...

Kommentit

Uuna sanoi…
Hyräilijä luki juuri lehdestä, ettei 30 vuoteen ole ollut näin kylmää. Harmi että osui juuri mökkiviikkoonne. Mekään emme ole olleet vaunuilemassa, kun ei tarkene olla ulkona ilman takkia, niin ei tunnelma ole sellainen kuin kuvitteli.
Toivon kovasti että loppuviikosta sentään lämpiää, että saatte toisenlaisiakin muistoja.
Hannele sanoi…
Me auringonpalvojat olemme säästä riippuvaisia, aurinko antaa energiaa.
arleena sanoi…
Nyt on luvassa lämpenevää, t6oivotaan että se osuu sinnekkin.
BLOGitse sanoi…
toipilasterveiset aurinkoisesta perjantaista!
Voin erittain hyvin ja kaikki sujui paremmin kuin voisi kuvitella...
Nyt pikku hiljaa parantelen vasemman kaden liikeratoja...tuppaa vahan kiristamaan tuo operoitu kohta mutta kylla se tasta lahtee! :)
Ei ole kipua ja nukun hyvin, ei siis valittamista!
Elegia sanoi…
Voi ei, kuulostaa vähän meidän mökkisäältä. Viimeksi tosin oli vähemmän sadetta matkassa.

Lähetän lämpimiä ilmoja teille, toivottavasti luonto kuulee toiveemme!
Elegia sanoi…
Kuvasta piti vielä sanoa, että aivan ihana! Hieman kaihomieliset silmät, mutta huulilla karehtii pieni hymynpoikainen. Tuli mieleeni, että se on havahtunut kesään, seisoo niityllä ja ihmettelee kukkamerta!
Aurea Dama sanoi…
Oih, ihana kuva! Jotenkin herkkä ja hämmentävä yhtä aikaa.
hanne sanoi…
Kiitos kommenteistanne...
Uuna
Hannele
arleena
Blogitse
Aurea Dama
Oikeastaan ei minua hatitannut satoiko vai paistoiko...Luonnon keskellä, eläinten seurassa, järven sylissä oli niin rauhallista, ihanaa olla...Tuo valtavan koskematon hiljaisuus sai sieluni tulemaan esille...tuntuu että sisimpäni on pehmentynyt, laajentunut...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …