Siirry pääsisältöön

vanha lampi, sammakko loikkaa siihen...




Kun tunnemme olevamme eheitä, tunnemme olevamme yhtä kaiken kanssa.
Kun tunnemme olevamme yhtä kaiken kanssa, tunnemme olevamme eheitä.

Olen lukenut tämän viikonlopun aikana kirjaa "olet jo perillä"/John Kabat Zinn.
Kirja kertoo tietoisesta läsnäolosta. Tietoinen läsnäolo voi herättää meidät huomaamaan jokaisen hetken ainutlaatuisuuden kauneuden ja sen suomat mahdollisuudet.
Tietoinen läsnäolo tarkoittaa, että havainnoimme kaikkea tietoisesti, ilman arvostelua. Se on pysähtymistä tähän hetkeen, tämän hetken hyväksymistä juuri sellaisenaan.

Kauan sitten ihmisillä oli valonaan ainoastaan aurinko, kuu, tähdet ja tuli.
Heillä oli tapana istua tulen ympärillä iltaisin ja käydä läpi päivän tapahtumia yhteisesti tai sitten vain tujotellessa tulta omine ajatuksineen...he olivat läsnä hetkessä..
Nykyään suurin osa ihmisistä kerääntyy tv:n ympärille, tuijottamaan sitä..Ei pohtimaan omia ajatuksiaan vaan toisten elämää, ajatuksia, tekemisiä..He eivät ole läsnä itsessään..he turtuvat, vieraantuvat itsestään..

Uskon, että Juhannuksen aikaan monetkin istahtivat tulen ympärille, yhdessä tai yksin....Tuijottelivat tuleen,seurasivat sen lakkaamatta erilaista liikehdintää, valoa, joka vaikutti heihin , herkistäen...(ellei sitten oltu nautittu liikaa alkoholia, joka turruttaa ja vie pois itsestä...)

Onneksi suurimmalle osalle suomalaisista, on luonto tärkeä.
Me mielellämme hakeudumme luonnon syliin, metsän poluille, järven tai meren rannalle..
Siellä pysähtyneenä, hiljaisuudessa löydämme tietämättämme tietoisen läsnäolon, ainutlaatuisen hetken, jossa hiljaisuus ja läsnäolo kohtaavat ja me olemme osa sitä..

"Keskiyö. Ei aaltoja,
ei tuulta, tyhjä vene
kuunvaloa tulvillaan."-Dogen

Kommentit

SuviAnniina sanoi…
Kauniita ajatuksia ja aivan hurmaava maalaus jälleen.
Hannele mummu sanoi…
Tuo on mukava tunne,
nauttia arkipäivän pikku asioista.

(pääsiäisenä ja vappuna täällä tuli,
ei juhannuksena)
arleena sanoi…
Luonto tekee tilaa ajatuksille, antaa mielen liikkua vapaasti ja rentouttaa.
hanne sanoi…
Kiitos SuviAnniina!!Juhannuksen ajan töitä..kesäisiä ajatuksia...

Hannele mummu...mutta onneksi voimme sytyttää kynttilän aina kun tahdomme ja olemme tulen kanssa...

Arleena: olemme yhtä luonnon kanssa...se auttaa meitä..
Verna sanoi…
Upeaa tekstiä... : ) Allekirjoitan tuon kaiken, sillä rakastan luontoa ja sieluni lepää parhaiten sen helmassa. TV:n ääressä moni tosiaan "seurustelee". Jotenkin tuntuu, että seurustellakseen pitää avata tv ja sen äärellä sitä sitten ihmetellään sitä toisten maailmaa, kuten hienosti kirjoitit.

Kuvasi ovat upeita, lumoavia! : ) Blogisi oli ihana löytö (tulin tänne Olemattoman blogin kommenttiosion kautta, koska kommentissasi oli niin paljon ajatusta).

Aurinkoista päivää sinulle! : )
Tykkään oikeesta valosta, ei edes verhoja, nyt kesällä nautin valoisista aamuista ja ilta-auringosta :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !