Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Joulukuun 1. päivä





"Mutta vaikka valoa ei olisi ja kukat kuihtuisivat,
purjehtisin eteenpäin.
Kun annoit minulle äänettömän merkin,
maailma nukkui ja pimeys oli täynnä tyhjyyttä.
Nyt kellot soivat kaikuen ja vene on täynnä kultaa.
Mutta vaikka kellot vaikenisivat ja veneeni olisi tyhjä,
purjehtisin eteenpäin..."-ote R.Tagoren runosta...

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hupsis, minne jouduinkaan!

Olin päiväunilla, johon yritin tuudittautua kirjan Maailmankaikkeus katoaa kanssa. Se ei uppoa minuun millään, joka on yli ymmärrykseni tai sitten jo niin 'tuttua' eikä puhuttele.

Mutta aloin selata googlesta tuota Ihmeiden oppikirjaa ja tulla tupsahdin sivuillesi.

Ihastuin ensin maalauksiisi ja sitten katselin muutakin.

Tuntui, että olin käynyt mukavassa kyläpaikassa. Kiitos!
hanne sanoi…
heippa sulle...
mullakin on se kirja odottamassa...IOK:n olen lukenut läpi, paitsi harjoitukset...
Se kutsuu miuna vahvasti...

Kiva kun tupsahdit tänne...
ihanaa Joulun odotusaikaa sinulle...
Yksinäinen susi sanoi…
Ensimmäinen päivä joulukuuta. Pienet lapset ovat hehkuneet innosta koko päivän... On ilo ajatella kaikkia niitä hymyileviä kasvoja.

Kuvasi kosketti minua syvästi.. Jotenkin näen oman tilanteeni siinä: itsestä hehkuu pieni, lämmin valo, mutta ympäröivä maailma tukahduttaa sen pimeään...

En voi muuta kuin rakastaa enkelikuviasi... ne ovat niin kauniita ja herkkiä. Tuntuu kuin sydän sulaisi niitä katsellessa.
Lastu sanoi…
Voimakas kuva tukee voimarunoa. Kaiken keskellä toivo. Tyhjäkin vene kulkee eteenpäin :)
Runotalon Sari sanoi…
Tuo kuva on nyt sellainen, että voisin katsella sitä ikuisuuden...jos siitä olisi painettu kortti niin haluaisin sen itselleni jonnekin mistä voisin sen aina huomata ja saada itselleni siitä taianomaista voimaa. Hieno kuva :)
Ja kirjaston kirjalista kasvaa, sillä nyt minun on lainattava erään runoilijankin teos...
Uuna sanoi…
Tumma pohjasi korostaa hienosti luolan valoa ja enkeliä siellä. Aina jostain löydämme turvapaikan. Hieno aloitus joulukalenterille!
Pilviharso sanoi…
Just ja joo: kolahti sekä teksti että kuva! Sinä tyttö se osaat nämä hommat! Oot ihana!!!!
hanne sanoi…
Yksinäinen susi!!

kiitos sinulle niin palon..
Olen iloinen kun kuvani kosketti sinua.. enkeli toi sinulle jotain..
hän toi sinulle sitä valoa, jota sisälläsi kasvaa pimeyden lisääntyessä..

Kiitos sinulle Lastu!!

Runotalon Sari...
jos laitat mulle osoitteesi, voi lähettää sulle tuon kuvan..löydät mun e-meilin osoitteen blogini etusivulta..

Tuo "Toiselle rannalle"-kirja on antanut minulle hyvin paljon...

SuviAnniina: Kiitos sinulle...=)

Uuna: Kiitos sinulle...sain tuon taustan eilisestä "epäonnistuneesta" jutustani...tänään tein siihen enkelin...huomenna enkelini tulee lähemmäksi..
Rita sanoi…
Tulin katsomaan kuviasi ja lukemaan tekstejäsi aamun hämärissä. Kauniita, viisaita ja rauhoittavia :) Kivaa keskiviikkoa!
Johanna sanoi…
ihana ihana kuva!!!!!Voi että miten ihana!
Leila sanoi…
Hei!

Täällä tuo Anonyymi Leila..en tiedä miksi ei nimeni näyt, en osaa ehkä käyttää näitä.

Tuosta mainitsemastani kirjasta Maailman...jne. Se että olen lukenut niin paljon, paljon myös kanavoitua tekstiä kuten Keskusteluja Jumalan kanssa ja Kryonit, niin siinä alkaa olla niin paljon toisintoa. Ehkä en huomaa sitä IHan UUtta. Niin mikä sinulle tuossa Maailma-kirjassa kolahti?

Pidän todella sinun maalauksistasi. Onko ne vesiväreillä tehty vai joku sekatekniikka? Niin herkkiä ja puhtaita, ei liikaa työstettyjä.

Leila
hanne sanoi…
Kiva kun tulit Rita..Kiitos kommentistasi..

Johanna...voi kun ihanaa, että noin paljon tykkäsit!!

Leila: Kiitos ihanasta kommentistasi..

En ole lukenut "Maailmank...."Se on minulla ja kun /jos se kutsuu, luen sen sit...
Itse en ole ihan hirmuisesti lukenut, joitakin vastaavia...
IOK kolahti...

Kauniit runot, koskettavat sanat kutsuvat minua enemmän tällä hetkellä...

Käytän sekatekniikkaa....välillä akvarellivärejä, grafiittikynää, mustetta, joskus mutta harvemmin akryylivärejä...guassia ostin tänään...valkoista...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …