Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Tänään on joulukuun 18. päivä.






"Meillä on yksi mahdollisuus.
Me teemme yhden matkan elämän halki;
ei yhtään hetkeä eikä ainoatakaan askelta voi ottaa uusiksi.

Sisimmässään ihminen kaipaa kiihkeästi omaa sieluaan.
Koko elämämme ajan me kamppailemme kohdataksemme itsemme.
Olemme niin kiireisiä ja omiin ajatuksiimme vaipuneita,
ettemme kykene havaitsemaan sisimmässämme piileviä syvyyksiä.
Me pyrimme näkemään ja kohtaamaan itsemme;
silti me olemme niin monimutkaisia ja sydämissämme on niin monta kerrosta
että se tuskin koskaan onnistuu."-kelttiläistä viisautta.


Haluan sukeltaa syvälle,
syvyyksien syvyyksiin,
sinun lähellesi:
hiljaisuuteen, jossa kuuluu ääni
pimeyteen , jossa loistaa valo

Kommentit

tuuluska sanoi…
Kirjoituksesi kolme ensimmäistä riviä laittavat mietteet liikkeelle. Tulee mieleen se kappale "ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."
Taru sanoi…
Ihanaa sukellusta syvyyksiin, sieltä ne syvimmät ja kirkkaimmat värit löytyvät!
Hienoa oli kelttiläinen viisauskin, oman itsensä kanssa on juuri tuollaista = )
hanne sanoi…
tuuluska: niin...ja valitsemmeko me itse pitkälti elämäämme???

taru: Onneksi emme kadota omaa itseämme, ainakaan kovin kauas..=)
Huhtikuunnoita sanoi…
Myöhästyneet Onnittelut 17.12. johdosta :o)
Mukavaa viikonloppua Sinulle.
Una sanoi…
Herkkää... =)
hanne sanoi…
Kiitos HUHTIKUUNNOITA onnitteluistasi

Una =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !