Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Joulukuun 2. päivä





"Kosketa liekilläsi suruni lamppua, josta valo on sammunut.
Herätä uupuneet voimani unestaan. Pidä minua kädestä."-R.T.

Kommentit

Seija sanoi…
Osu ja uppos!
Kiitos jälleen kerran!

Seija
Una sanoi…
Ihana. =)))


<3
Kasselin kyyhky sanoi…
koskettavan herkkä!
Uuna sanoi…
Hän lähestyy valoa tuoden, kaunis!
Lastu sanoi…
Kun muistaa pyytää, saa. Toive toteutuu. Valo syttyy. Elämään virtaa voimaa.
arleena sanoi…
Kaunis kuva ja lämmin pyyntö..
trina sanoi…
Tämä on kyllä kaunein koskaan näkemäni ja lukemani joulukalenterin luukku! Oikeesti =)
hanne sanoi…
Seija: Ole hyvä Seija...=)

Una: kiva kun tykkäät..

Kasselin kyyhky: Kiitos sinulle!

Uuna: Kiitos sinulle!!

Lastu: Niin , me voimme aina anoa...ja uskoa...

Arleena: Kiitos sinulle =)

Trina: voi sinua!! Kiitos sydämestäni...
Me itse koemme ja annamme merkityksen kaikelle...ja sinä annoit ison merkityksen kalenterin kakkoselle...olen hyvin iloinen!!
Helinä sanoi…
Täällä on kaunis joulukalenteri!
=)
Runotalon Sari sanoi…
Tulin tänne huokailemaan ja hymyilemään...ihastuttava on Hän.
hanne sanoi…
Helinä : kiitos sinulle :)

Susupetal=) ja halaus

Runotalon Sari...Kiitos sinulle...postia on tulossa..=)
Taru sanoi…
Onneksi löysin tänne kalenteriisi! Olen ollut näköjään vähän hakoteillä ja ihmetellyt, missä vaikutat : ) Mutta täällä siis!
Sydäntä lämmittävä kalenterin luukku!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …