Siirry pääsisältöön

mitä kaipaan...




"Kuuntele, kuuntele
tämä ihmeellinen ääni tuo minut
takaisin todelliseen itseeni."

Mikä estää minua olemasta onnellinen juuri nyt?

Hengitän, olen läsnä,
tämä on ihmeellinen hetki.

Olen hukannut hymyni..
iloni on häipynyt..

Kaikki on hyvin.
Kaikki meni hyvin:
Joulu, sen odotus, tuoksut, kodin koristaminen,
lahjat , ruoat, läheiset...
Silti minussa, sisälläni, mielessäni on kaipuu,
on ikävä..

On vain niin kummallinen tyhjyys tässä hetkessäni,
vaikka mitään ei minulta puutu..

Oikein hävettää,
tämän ylenmääräisen hyvän keskellä,
olla tyhjänä..

Kommentit

Uuna sanoi…
Ei ole mitään hävettävää. Hienosti osaat pukea sanoiksi ajatuksesi. Usein käy niin, että kun jotain oikein odottaa ja siihen varautuu kaikin tavoin, tuo jokin pakenee ja jättää tilalle tyhjän paikan.
Minulta joulu karkasi sairauden takia, se meni aivan kuin ohitse, kulki jossain muualla, vaikka minäkin ehdin kaikin tavoin valmistautua ja odottaa.
Nyt odotamme uutta vuotta ja sen antamia mahdollisuuksia. Vuosi on pitkä, siksi jaksamme uskoa taas.
Lastu sanoi…
Luonnossa on vuorovetensä, nousu- ja laskuveden aika. Niin ihmisen mielessäkin: milloin suru, kaiho, kaipaus, milloin riemu, ilo, täyttymys.

Olemme osa luontoa. Kiikumme ylös, alas, aina vain. Tulee taas uusi aika. Toivokaamme että se toisi enemmän iloa kuin surua. Toivokaamme lujasti.
Pilviharso sanoi…
Pysähtyminen, vaikka sitä oikein odottaa, voi tuoda juuri nuo tunteet. Ole rauhassa, käy missä pitää käydä, tule takaisin. Niinkuin Uuna ja Lastukin tuossa sanoittavat.
hanne sanoi…
Uuna: ..tuo jokin pakenee ja jättää tilalle tyhjän tilan...
näin varmaan tapahtui...

Odotin erilailla Joulua kuin ennen..ehkä myös kalenterini teko oli osana sitä..
kirjoitin paljon ja ajattelin isosta valosta, avautumisesta Jouluun, Joulun ihmeestä...
elin kuvissa, sanoissa...

ehkä kuitenkin olen oikeasti unohtanut tärkeimmän...
ehkä nuo valmisteluni, lähettämäni lahjat, kortit eivät lähteneet syvimmästä minusta....

sanoja, sanoja...

tuntuu vaan , että olen kaukana jostain..

Voisiko se löytyä antaessani, auttaessani...
nykyään minä elän niin suuresti vain itselleni...
kiitos Uuna, että olet kuuntelemassa...

Lastu: Kiitos lastu sinulle....
Kiitos sanoistasi, jotka ovat niin totta..
Luonnos helmassa, sateen ja myrskyn, auringon ja pilvien alla on hyvä olla...

Pilviharso: Kiitos sinulle...
olet kulkenut paljain jaloin pikin erämääta, pitkin synkkää metsää, sinulla on pehmeä sydän ja ymmärrät...

ps
Saitko Joulukorttiani?
Pilviharso sanoi…
Hanne,
voi kiitos, kiitos, olin unohtaa: sain kortin! Se on kunniapaikalla keskellä seinää, muiden joulukorttien ympäröimänä! Otin seinästä kuvankin, mutta huomasin juuri, että sinun korttisi kiiltää kirkkaasti valoa, ei näy kuvaa... Huom: siis kiiltää ja valaisee kovin! Kiitos, ystävä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !