Siirry pääsisältöön

Joulukalenterini

Joulukuun 6. päivä.







Pysähdyn,
olen hiljaisuudessa.
Näen valon,
kuulen äänen.

Kommentit

Seija sanoi…
Hyvää Itsenäisyyspäivää Sinulle!

Täällä kynttilä palaa pöydällä ja
ulkona pieni suomenlippu oven
pielessä kera kynttilälyhdyn.
Aikomus osallistua partiolaisten
marssiin "nuorieni" kanssa.
Ohjelmaan kuuluu seppelten lasku
oman kylän sankarihaudoille ja
Sipoon 1500-luvun kivikirkossa
hartaustilaisuus.
BLOGitse sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Verna sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivää Hanne! : )
Yksinäinen susi sanoi…
Kuvastasi ilmenee tyyneys ja rauha... hiljaisuus.
Täällä istun kynttilöiden valaisemassa hämärässä odottaen joulua..

Oikein lämmintä itsenäisyyspäivää sinulle Hannele! Halauksia.
arleena sanoi…
HYvää itsenäisyyspäivää sinne.
Nana sanoi…
Hyvää itsenäisyyspäivää! Nautin juuri äsken hiljaisesta lumisesta metsästä. Kiitollisena tästä kotimaasta.
hanne sanoi…
SEija: Samoin sinulle seija!!
Sinulla on hieno ohjelma illaksi..

BLOGitse: Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!!Sinne kauas!!

Verna: Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle Verna!!

Yksinäinen susi : Tunnelmallista Itsenäisyydenpäivää sinulle ja halaukset!!

Arleena: Hyvää Itsenäisyydpäivää sinulle!!

Nana: Hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle sinne lumen keskelle!!Täällä sataa vettä. maa paljaana...mutta kynttilät valaisee ja luo iloa!!
Uuna sanoi…
Juhlallinen ja kaunis!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
hanne sanoi…
Uuna: Hyvää Itsenäisyyden juhlapäivää tai oikeastaan jo iltaa sinulle!!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !