Siirry pääsisältöön

ihana päivä...kiitos siitä!!



Ihana päivä tänään...

Olen ollut koko päivän uskomattoman energinen, motivoitunut, innostunut...

Aamulla pidin lukiolaisille kaksoistunnin "luovaa liikuntaa".
Tuon liikuntatunnin suurin tarkoitus oli vapauttaa oppilaita etsimään , heittäytymään, iloitsemaan liikkeen ja musiikin avulla.
Ja olemaan se musiikki, se liike!
Johdattelin kehonlämmittelystä myös sielun lämmittelyyn..

"Ensisijainen todellisuus on sisällä, toissijainen ulkona."

Loppuhuipennuksena butotanssia...eli kerroin tarinan naisesta joka poimi lootuksen kukan, joka oli noiduttu tyttö. Tapettuaan, vaikkakin vahingossa tytön, nainen sai rangaistukseksi tranformaation puuksi. Hän muuttui puuksi.

Olimme jo tehneet ns esiharjoituksia tätä varten...Annoin joitakin ohjeita, suuntaviivoja, pyrkien kuitenkin säilyttämään heille puhtaan mahdollisuuden toteuttaa oman tarinansa.

Käytin Armad Amarin todella upeaa, koskettavaa ja vahvaa musiikkia...
Minulle itselläni jo pelkästään musiikista avautuivat kaikki portit sisimpääni.

Kaikki antautuivat omalla tavallaan tarinaan. Muutama oli täysin läsnä, oli löytänyt yhteyden sisimpäänsä ja olivat muuttuneet tuoksi tarinaksi. Oli ihanaa seurata heitä..

Koulumaailmassa hyvin moni asia perustuu tietoon, muotoihin, faktoihin, jäljittelyyn, kopiointiin...
myös liikunnassa.
On rajoja, sääntöjä, välineitä,muotoja joissa yleensä toimitaan.
En yhtään ihmetellyt, että suurin osa oppilaistani tuossa omassa tarinassaan yritti ulkoistaa,piirtää rajoja, muotoja kehollaan, mutta sisäinen yhteys, läsnäolo, olla se tarina, puuttui....ja osa ehkä oli hämillään..

Mutta uskon, että jotain heissä tapahtui. Pieni siemen liikahti ja pieni tila sisällä kasvoi..

Tunnin jälkeen mulla oli hirmu onnellinen olo. Kiitin!
Uskon, että oppilaillanikin. Ainakaan he eivät olleet ahdistukneita tanssin jälkeen...kysyin...ja tärisyttelimme ja päästimme ääniä ja halasimme toisia...




Kävin pitkällä sauvakävelylenkillä meren jäällä ja nautin siitä rajattomuudesta, häikäisevästä valoisuudesta ja tuulen tuiverruksesta..



Leivoin pitkästä aikaa pullia, korvapuusteja.
Päätin tarjota huomenna viimeisellä terveystiedontunnilla abeille(12) kahvit ja pullaa. Ovat olleet niin ihania..
Maistelin itse tuoreita pulliani, et voiks niitä viedä kouluun-3 olen syönyt!!




Juuri äsken lopetin taiteiluni. Tein kaksi kollaasia. Toinen niistä on tässä postauksessani. Toisen laitan "kuvagalleriaani" ( muutin blogini nimen).




"Olemme täällä löytääksemme itsestämme ulottuvuuden, joka on ajatusta syvemmällä."

"Kuinka vähäpätöisiltä vaikutammekaan
äärettömyyteen verrattuna.
Ja kuitenkin äärettömyys, päättymätön syvyys,
se on sisällämme,
erottamattomissa siitä , keitä olemme."-otteet E.Tolle.

Kommentit

Lastu sanoi…
Musiikki on sekä portti että silta. Musiikki johdattaa sekä sisälle itseemme että yhteyteen toisten kanssa. Musiikin ja liikunnan kieli on universaali. Melkein pyhä. Niin kuin taide sillä se ei toimi itsetarkoituksena vaan tarkoituksena. Taiteen avulla tulemme siksi mitä olemme. Ja sitä kautta voimme olla toinen toisemme ilona.

Kaunis, onnellinen postaus.

Opettajan pullat jäävät varmasti abien mieleen.
Yaelian sanoi…
Liikuntatuntisi kuulostaa niin erilaiselta kuin muistamani liikuntatunnit;oppilaasi ovat onnekkaita! Kaunis taideteos ylhäällä.Missä muuten on linkki kuvagalleriaasi,en löytänyt...s
hanne sanoi…
Lastu: Sinä ymmärrät, sinä elät ja olet siinä läsnä...
ihanaa, että on sellaisia ihmisiä

taiteen avulle tulemme siksi mitä olemme, näin on...
Kun se koskettaa meitä joko tekijänä tai katsojana/kuulijana/lukijana olemme siellä ajatuksen ja sanan tuolla puolella...
Kiitos sinulle!!


Yealia:
Kiva että löysit tänne ja sinne kuvagalleriaankin...
haluan opettaa/viestittää oppilailleni liikunnan saran monimuotoisuudesta...siitä että tasapaino, harmonia olisi hyvä saavuttaa aina harjoituksissa...mitä enemmäm aktiivisuutta, sitä enemmän hiljentymistä, rentoutumista...Emme ole vain lihaskimppu, luukasa, meissä on niin paljon muutakin...tähtien sumua ja kirkkautta, tuulen laulua, pilvien pehmeyttä...ja nuo olomuodot usein joudumme etsimään uudelleen koska ne on jyrätty liiallisella voimalla, aktiivbisuudella...
Voi hyvin!!
Kirjailijatar sanoi…
Butotanssi kuulosti tavattoman mielenkiintoiselta. Kiehtovaa, että ensin kerrotaan tarina ja sitten se tanssitaan. Voisin tykätä :) Eksyin tänne blogiisi ja heti oli mielenkiintoinen juttu luettavana. Tulen toistekin.
Verna sanoi…
KIITOS HANNE! : ) Kiitos, kiitos, kiitos... Et tiedä kuinka pelastavaksi tekijäksi enkelit eilen muodostuivat.

Olet ihana! : )
hanne sanoi…
kirjailijatar...
kiva kun poikkesit =)
Buto-tanssi on äärimmäisen mielenkiintoista, tosin sitä on hyvin erilaistakin...
Itse olen saanut opetusta kahdelta japanilaiselta butotanssijalta eri kursseilla..
Viimeksi jyväskylän kesän kurssilla..
Oleellisinta on saada yhteys sisäiseen tilaansa, muuttua ja olla tuo tanssitava juttu...
esim.. joku harjoitus voisi olla
rutistat vaikka foliopaperin pieneksi palloksi ja sit kuuntelet kuinka se avautuu pikkuhiljaa, "elää" kunnes se jää johonkin tilaansa..ole tuo muutos pallosta hiljaisuuteen..
Ulkoisilla muodoilla, liikkeillä ei ole itsetarkoitus vaan se oleminen ja siitä heijastuvat muodot, liikkeet..=)

Verna: Ole hyvä, kiva kun ilahduit!!
Runotalon Sari sanoi…
Minusta tuntuu, että annat siellä liikuntatunneilla oppilaillesi jotain todella hienoa ja syvällistä. Hienoa! Meillä oli tänään töissä aamun aloitus yllätys: paikalla oli pirteä nainen, joka veti meille vartin keppijumpan reippaan musiikin tahdissa - voi että siitä tuli hyvä olo :)
Harmi, kun ehdin niin harvoin vierailla - sinunkin kirjoituksiasi ja kuviasi on niin mukava käydä katsomassa. Rentouttavaa viikonloppua sinulle Hanne.
Anskukka sanoi…
Oh, minäkin tahtoisin tuollaiselle liikuntatunnille! Loistavaa, että nykykoululaisille tarjotaan muutakin, kuin pururadan kiertämistä.
hanne sanoi…
Runotalon sari:
kiitos sinulle sanoistasi ja ihanaa viikonloppua sinulle...
ihanaa kun saa olla ja nukkua rauhassa, ilman herätystä, nautin siitä!!!

Anskukka:
Oikeastaan tärkeämpi on ihmisen sisus..sisäelimet, sisäinen tila, sielu...
niitä pitää liikutella ja liikuttaa...=)
♥ Hannele sanoi…
Tuollaiset päivät on kivoja.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …