Siirry pääsisältöön

transformaatio...






Suo minulle voimaa selviytyä,
anna rakkautta, että avautuisin,
lennätä minut pilvien taakse,
tähtien luo,
erämaahan, jossa kasvaa pieni kukka...
ihmisten luo, joille voin antaa valoa ja lohtua...


Innoituksen tämän päiväiseen kuvaani sain kesäisestä tanssiesityksestä, jossa nainen muuttui puuksi, koska oli vahingossa surmannut naisen, joka oli noiduttu lootuksen
kukaksi..

Eilen olin kylässä, jossa me kuusi naista kohtasimme, suunnittelemaan yhteistä taidenäyttelyä, joka olisi vuoden päästä. En saa paljastaa siitä mitään, vaiks kuin mieli tekisi. mieli on sellainen...

Ehkä voin tehdä näistä viime aikaisista kuvista tarinan, tarinoita...


"Voi turha rauha
ja liian varhainen suru
kävelin kujillanne
kunnes kuulin enkelin sanat
kuin omamme:
"Elämä on kivi
Sitä voi hioa ja
kiillottaa,,
sen voi halkaista
ja siinä voi asua." Kuutti Lavonen

Kommentit

Verna sanoi…
Uskomattoman upeaa taidetta jälleen! Kauniita, herkkiä ja koskettavia sanoja. Tiedätkö Hanne, uskon, että taiteestasi saisi kirjan, joka antaisi lohtua monelle kärsivälle, siivittäisi onnellisten iloa ja loisi uskoa epävarmoille.

Tälläkin hetkellä tiedän ihmisen, jolle tuon tämän päiväisen kuvan mielessäni siirrän. Ja tuo lopussa oleva runo sopii sekin tähän ajatukseen.

Kiitos, että olet täällä!
SuviAnniina sanoi…
Ihana kuva, todallakin kaunis <3
hanne sanoi…
Verna...
jos haluat , niin lähetän sulle tuon kuvan ja voit oikeasti lähettää sen sille ihmiselle, ketä ajattelet...
Jos vain halaut laittaa sähköpostilla osoitteesi..=)
Kiitos niin kauniista sanoistasi...

SuviAnniina: Kiitos paljon...
haluan vielä maalata ehkä tuon naisen käteen lootuksen kukan, jossa on pieni varsi ja siintä vuotaa verta...ehkä???
nimittäin tuo nainen kuljeskeli puutarhassa ja löysi kauniin lootuksen kukan ja poimi sen itselleen, tietämättään, että se oli loitsuttu nainen...
Lastu sanoi…
Me voimme kasvaa puuksi, suojaksi siitä huolimatta että takana saattaa olla syviä haavoja. Sanat ja kuvat ovat valon lähteitä.

Miten iloista että tulevaisuudessasi on salaisuus, jota voit pitkin vuotta helliä ja valmistella. Yhdessä muiden kanssa. Ja aikanaan se salaisuus aukeaa. Onnea!
hanne sanoi…
Lastu:
niin helposti saattais lipsahtaa tuo salaisuus...mutta todellä elämässä täytyy olla salaisuuksia joita vaalii ja kehittelee...
sanoit sen niin kauniisti!

Olen myös samaa mieltä, että on ihanaa jos voimme sulautua puuksi, suojaan maailmalta , ajoittain kun kaikki painaa liian paljon...
marjaisa sanoi…
Tuollainen fantasia on vanhaa ja kiehtoo todella aina. Runosi oli kaunis ja jäin miettimään. Minä en käsitä elämää kouluna, jossa meistä jalokiviä kiotaan, mutta asennetta elämään voi hioa itse elämä. Onnea näyttelyn toteutumiselle.
hanne sanoi…
Marjaisa: Kiitos kommentistasi...
me jokainen näemme, koemme elämän aina omista lähtökohdistmme...omista ajatuksistamme, jotka saattavat olla pelon tai minkätahansa tunteen värittämiä...
Jokaisella on omat polkunsa, silti päämäärä on yhteinen, lopussa...Olemme saaneet tuon vapauden itsellemme ja annamme sen myös toisillemme...Kiitos sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !