Siirry pääsisältöön

luentoni....

"KUN MIELI KADOTTAA TIHEYTENSÄ, SINUSTA TULEE LÄPIKUULTAVA KUIN KUKKA.
HENKI-VAILLA MUOTOA-LOISTAA KAUTTASI TÄHÄN MAAILMAAN."




Tänään minulla oli koulussa lyhyt päivä. Ainoastaan kaksi tuntia hiihtoa aamulla.
Kaksikymmentä hiihti, kaksi lenkkeili ja kaksi rullaluisteli.
Olimme hiihtoputkessa, josta oppilaat saivat lainaksi ilmaiseksi varusteet, kahdella tytöllä oli omat sukset. Yksi tyttö halusi mennä hiihtämään luontoon, vaikka pakkasta oli melkein -15.

Olenkin aamuisen hiihdon jälkeen valmistanut tämän iltaista luentoani tai esitystäni vai miksi sitä sanoisin?
Minut on kutsuttu puhumaan/kertomaan paikallisen kansalaisopiston
"Kulttuurikahvilaan" tänään illalla "veda-taiteesta"=Vedic-art.

Veda-taiteen 17 prinssiippiä ovat kuin suunnistuskartta kotiin, sen aidon itsemme luo, joka oikeasti olemme, tiedostamme sitä tai emme.
Veda on yksi menetelmä lukuisista, joiden kautta on mahdollisuus löytää tuo portti läsnäolevaan hetkeen, ajatuksen tuolle puolelle, valoon, jossa täydellinen luovuus, rakkaus, valo asuvat.

"Mitä se hyödyttää
vaikka voittaist omaksesi koko maailman
mutta kadottaist itsesi?"

Huomaan kuinka kaikki oikeastaan ovat samasta, yhtä, päätyvät samaan...

"Sisäinen tila ja ulkoinen tila
ovat viime kädessä yhtä."

Kirjoitin itselleni ns lunttilapun: sanoja, jotka auttavat minua kertomaan sen tarinan, joka minulla on tänään kerrottavana.

Aloitan meditaatiolla. kaikki, montako heitä sit tuleekaan, saavat halutessaan istua hiljaisuudessa 5 minuuttia. Sit annan heille alustan, paperin ja kynän ja he saavat piirtää viivaa, toiset 5 minuuttia..

Sit lausun heille runon kuuntelemisesta..."kuuntele minua niinkuin sadetta kuunnellaan, niinkuin tuulta kuunnellaan.."O.Paz.
Luen mitä E:Tolle on kirjoittanut kuutelemisesta..

kerron kaaoksesta ja viittaan, että tämä minun juttuni on kaaos, josta ehkä syntyy jotain uutta tänään..
Mandela: "Ihmiset eivät pelkää rajoitettua vaan rajoittamatonta"

Ihmettelen mikä on taidetta+ Mikä on läsnäoloa?

"Pieni minä" yrittää korostaa itseään ulkoisella hyväksynnällä, ulkoisella omistustavaroilla ja ulkoisella "rakkaudella.
Jumalan luoma tai ihminen , jolla on yhteys sisimpäänsä, ei tarvitse mitään. he ovat jo täydellisiä, ikuisesti turvassa ja rakastettuja ja rakastavat."_IOK

Sit kerron Vedic-artin historiaa, prinsiipit..näytän muutamia kuvia..

Ja lopuksi kerron mitä minulle on tämä menentelmä antanut, mihin se on minua kuljettanut...

Olen oppinut kuuntelemaan, katselemaan läsnäolevana.
Olen oppinut (hieman ) luopumaan, en takertumaan (ainakin näen kun takerrun=) )
Olen saanut rohkeutta toteuttaa sisäisen kutsun kautta, kuljen kohti hlijaisuutta, aitoa itseä, haluan käydä läsnäolon hetken portista sisään...

Pyydän Pyhän Hengen mukaantuloa, jotta sanoisin oikeat sanat.

Sanat ovat symboleja. Oikeastaan kaikki me ihmiset jo tiedämme kaikki nuo jutut, jotka menen kertomaan, no ovat jo meissä, ehkä olemme unohtaneet ne vain...

Lainaukset"", joita en ole kertonut, ovat E. Tollen.

Kommentit

tuuluska sanoi…
Olipas sinulla ilmestynyt tänne monenlaista teosta, kun vähään aikaan en ole käynyt. Johanna sai sinut innostumaan, hienoa!
Toivottavasti kulttuurikahvilan luentosi meni hyvin ja sait innostuneita kuulijoita paikalle.
Itselleni aivan outo käsite tuo Vedic-art, mutta vaikuttaa oikein sinunlaiselta syvästi pohtivalta ajatusmaailmalta^_^.
Taru sanoi…
Pitkästä aikaa minäkin liikkeellä näillä main ja näköjään isosiskon kanssa melkein samoilla minuuteilla. Jotakin telepatiaa siis välillämme...
Mutta asiaan, nautin tuosta ruusukuvasta enemmän kuin tiedätkään. Siitä tulevat mieleeni hääkimppuni ruusut yli 20 vuoden takaa. Ovat vieläkin tallessa, nuhjuisen näköisenä.
Siis asiaan : ) Luentosi kuulosti jännittävältä ja niin sinunlaiseltasi. Mukavaa jatkoa ja älä ihmettele, ettei blogissani ole vieläkään kauniit kuvasi käyneet, olen ollut saamattoman laiska!
Hannele sanoi…
Ei hyvä kadottaa itseään.
Lastu sanoi…
Kiitos. Niin paljon hyvää on jokaisessa ihmisessä, omassa itsessäänkin. On vain löydettävä se. Ja pidettävä sitä hyvää, mikä on, hyvänä :).

Toivon että iltasi meni hyvin.

PS
Tyttö joka haluaa mennä metsäluontoon hiihtämään, tekee minuun vaikutuksen. Mieluummin sinne kuin hiihtoputkeen. Ehkä minä haluaisin samaa.
tinttarus sanoi…
Oi, olisinpa päässyt luennollesi mukaan! Odotan innolla kuulumisiasi siitä.....
Kun pyytää Pyhän Hengen läsnäoloa mukaansa, uskon, että ISä sen lähettää ja laskee ylle. Sen sylissä asioille muotoutuu tarkoituksenmukaisuuden ja rakkaudellisuuden luja pohja.
Olet rukouksissani!
hanne sanoi…
tuuluska: Luentoni meni omasta mielestäni hyvin. ja yleisönkin, joita oli muutama eli 5..
Eräs nainen tuli lopuksi halaamaan ja sanoi, että hän sai juuri ne vastaukset, joita hän tarvitsi itselleen..Ihanaa, jos pystyin avaamaan jotain...Ainakin olin hirmu onnellinen tuon luennon jälkeen ja kiitin, etten ollut sitä yksin pitämässä, "kaveri" oli mukana..

Taru:..Nuo valkoiset ruusut hangella ovat minullekin vaikuttavat ja kauniit..Älä murehdi kuvista..=)

hannele: emme kadota=)

Lastu: Aivan..usein miten vanhetessa alkaa näkeä, kokea sisimpänsä..sisäistää eikä ulkoistaa, niinkuin muotitermi kuuluu..Odotan aikaa, milloin yleisesti ihmiset alkavat puhua "sisäistämisestä"..

Joku muukin olisi halunnut mennä luontoon mutta ne putken sukset oli kuulemma voideltu putkea varten , ei -15..
Itse myös hiihdän mielummin luonnossa mutta ei tuo putki ihan kamala ole...
ainakin oppilaat kokeilevat helpommin hiihtoa siellä, noin yleisesti, kun se on jotenkin erilaista..hiihto ei ole ollut kovin pop nuorison joukossa...Ehkä nyt tulee muutos pikkuhiljaa, jos tämmöisiä kelejä ja ihania talvia saadaan tännekin...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …