Siirry pääsisältöön

kaksi vuotta kirjoittamisia...




Huomasin tänään, että olen aloittanut tämän blogini "virtausta elämään" 22.1.08.
Kaksi vuotta olen epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoitellut postauksiani.

Ensimmäisessä postauksessani kirjoittelin ja ihmettelin tietoisuutta...Oikeastaan ihan samaa kuin viime päivinäkin.

"Miten löytää tietoisuus itsestään?
Ulkoapäin sitä et löydä.
Sisälle sinun on sukellettava.

Piirrä maalaa, tanssi, kirjoita, pysähdy, hiljenny
ja löydät aavistuksen...

Kuulet hengityksesi,
sydämen sykkeesi
ja elämäsi rytmin."-Oma postaukseni 22.1.08

Vaikka olen ikäänkuin samassa kuin kaksi vuotta sitten,
pystyn aistimaan, huomaamaan, että olen silti syvemmällä...
Ymmärrän enemmän omasta tietoisuudestani ja läsnäolostani.
Olen kokenut tuon sukelluksen sisimpääni, ajatuksen ja sanojen tuolle puolen, jossa rakkaus asuu...
Olen löytänyt yhteyden ja olen suunnattoman kiitollinen..

Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut sen kaiken, jonka olen halunnutkin.
Kirjoitukseni ovat useimmiten olleet tumman sävyisiä, mutta olen koko ajan hapuillut sitä Valoa, joka on..

Juuri nyt tuntuu, että "levähdän" hetkisen ja kuuntelen itseäni...
Joskus olen löytänyt itseni kirjoittamasta vain siksi, että muka pitäis kirjoittaa..
Haluan pääasiassa kirjoittamisen kautta pästä sinne hiljaisuuteen, läsnäoloon, valoon, kohti Rakkautta..

Haluan kirjoittaa, kun sydämeni kutsuu..




Kävin tänään syöttämässä joutsenia ja sorsia.
Sorsat makailivat toistensa kainaloissa, eivätkä halunneet tulla hakemaan leivänmurusia tai sit he pelkäsivät joutsenia, jotka noukkivat melkein kaikki palaset.
Niin kauniita nuo Luojan luomat linnut ovat. Säälittää, kun he joutuvat kovassa pakkasessa pärjäilemään.


Kommentit

SusuPetal sanoi…
Onnea kaksivuotiaalle.

On kirjoittamisen aika, on levon aika, on etsimisen aika. Kaikki ajallaan.
trina sanoi…
Onnea :) Ei minun mielestäni tekstisi ole olleet mitenkään synkän oloisia (en kyllä ole ollut matkassa kahta vuotta)ja elämäänhän kuuluvat myös synkemmät tunnelmat. Teksteissäsi on syvyyttä ja toivoa. Hyviä hetkiä tulevaan, lepoa ja rauhaa.
arleena sanoi…
Onnea ja mukavaa jatkoa edelleen.
JOskus haluaa ottaa hieman hengähdystaukoa, se on paikallaan. Sen jälkeen seuraa jo into kirjoittaa ajatuksia "paperille" siis blogiin.

Joutsenet ylväät ja hienot linnut.
Taru sanoi…
Onnittelut!
Kirjoituksesi ovat antaneet monenlaista ajateltavaa ja hetken vaan olla ja rauhoittua.
Kuvasi sitten vielä plussana = )
Sooloilija sanoi…
Voi että on kauniita kuvia!

Paljon Onnea 2-vuotiaalle, toivottelee toinen kaksivuotias täältä.. :D
hanne sanoi…
SusuPetal: Kiitos Susu...huomasin vaan itsessäni, että yritin melkein joskus "väkisin" vääntää...

nyt annan kirjoituksen tulla luonnollisesti...

trina: kiitos sinulle trina..tykkään uida syvällä =)

arleena: kiitos onnentoivotuksistasi...
Enköhän aina silloin tällöin..=)

Taru: Kiitos sinulle..halaus!

Sooloilija: Kiitos sinulle onnitteluistasi myös!!!

Jännä miten tuo toinen joutsenista seurasi m inua katseellaan...Pieni, vahva yhteys!!
Uuna sanoi…
Oikein paljon ONNEA kaksivuotiaalle. Minusta on tullut sellainen loikkija, etten taida saada edes kahta kuukautta täyteen. Nyt olen päätynyt wordpressiin, sen pohja tuntuu hyvältä.

Todella hienot kuvat! Olivatko nämä siinä ensimmäisessä postauksessa mukana vai nyt kahta vuotta kuvaamassa?
Oikein hyvää jatkoa blogillesi ja sinulle!
SuviAnniina sanoi…
Onnea minultakin kaksi vuotiaalle !!! Ihania joutsen kuvia, vau <3
hanne sanoi…
UUna.
Sinä loikkija ja hyppijä!!

Kävin eilen ruokkimassa näitä joutsenia..
Tuntuu pahalta kun he siellä kylmässä pakkasessa elelevät..

hauskasti toinen tuijottaa mua kun kuvasin...

ihana päiväkirja tässä itselläni kahden vuoden ajalta...
kiitos sinulle onnitteluistasi!!
hanne sanoi…
SuviAnniina:
Kiitos sinulle onnitteluistasi...
Olen juuri uhmaiässä=)
Lastu sanoi…
Onnea kaksivuotiaalle! Olet näyttänyt meille monta elämän helmeä. Valo välkähtelee.
Ja uusia helmiä odottaa tulevaisuudessa. Sinä poimit ne ja näytät meille. Omassa rytmissäsi.
Yksinäinen susi sanoi…
Onnea kaksivuotiaalle blogille!

On hassua miten joka vuosi tajuaa tietävänsä ja ymmärtävänsä enemmän kuin vuosi sitten... Se on kasvua.
Sanoit, että kirjoituksesi ovat olleet tummansävyisiä.. mutta minä näen tässä pimeässä paljon valoa. Sitä on sinussa ja siinä mitä annat ympärillesi. :)
tuuluska sanoi…
Onnitteluhalaukset bloginpitäjälle ^_^
Huomasitko blogistani että laitoin suojelusenkelini kehyksiin, kiitos vielä siitä.

Tuo alimmainen kuva on hieno kun siinä on noita heijastuksia. Joutsenen kaula on kyllä tosi paksu, vaikka se aina mainitaan niin sirona.
Zilga sanoi…
Onnittelut kaksvuotis-synttäri blogille ja sen pitäjälle.
Oman itsensä hakuahan tämä taitaa olla ja pieninä hippusina se vähitellen löytyy, jos jaksamme etsiä.
Kauniit joutsenet, kuin valonsymbolit.
hanne sanoi…
Lastu:
kiitos sinulle onnitteluista..
kiitos viisudestasi, empatiastasi..

Yksinäinen susi:
kiitos ja halaus!!

Tuuluska:
Huomasin, nyt kun kerroit...
ihanat kehykset olit löytänyt..
Oisko tuo joutsenpari niitä paksukaululaisempia ..Joutseniahan on kahta eri lajia...

Kiitos onnitteluistasi!!

Zilga:
Olet aivan oikeassa...Oman itsemme löytämistä, avaamista ja samalla joku siinä sivussakin voi löytää itseään...ihanaa!1halaus sulle!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !