Siirry pääsisältöön

aamulla kaste kimalsi ruohossa..




Kiitos teille blogiystävät vahvasta osanotostanne, mukanaolostanne.
Tuntui niin koskettavan hyvältä saada lukea sanojanne.

Suru ja kaipuu on mukana mutta samalla ihana valo, vapaus, luottamus.
Ihan kuin olisin isompi kuin eilen.
Olen kiitollinen.






"Tee minusta vapaa niin kuin taivaan linnut,
näkymättömien teiden kulkijat.
tee minusta vapaa kuin kaatosade tai myrsky,
joka puistaa kiharoitaan ja syöksyy kohti tuntematonta..."-Tagore

Kommentit

Maria sanoi…
Kauniit kuvasi lohduttavat!Lämmin ajatus sinulle myös tälle päivälle Hanne!
Ari sanoi…
Jaksamista Hanne!
Rita sanoi…
Kiitos että me blogiystävät saimme olla mukana,

Suomen kaunis luonto olkoon lohtunasi. Hyvää sunnuntaita, ja sen jälkeen virkistävää arkea.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, todellinen vapaus...todellinen vapaus...isälläsi on se nyt.
Yaelian sanoi…
Paljon voimia sinulle Hanne.Olen ajatuksissa mukana.
Harakka sanoi…
Nii kauniin herkät kuvasi lohduttavat niin sua kuin meitäkin sun surussasi!
Voimia sulle eteenpäin..!
sylvi sanoi…
Lämmin ajatus Sulle, ja voimia.
Hannele sanoi…
Kauniisti kerrot jäähyväisestä.
Kirjailijatar sanoi…
Kauniita kuvia. Toivon sinulle sydämestäni jaksamista.
hanne sanoi…
hei kaikki ystäväni!

Kiitos ja halaus teille.
Kaikki tuntuu hyvältä.
Olen avoimin, iloisin mielin ja sydämin tässä sateisessa maanantaissa.

hanne
Pilviharso sanoi…
Surussa ja kivussa on myös pyhää, joka kantaa.
hanne sanoi…
Pilviharso:
Minäkin koen tuon pyhyyden läsnäolon..
sitäpaitsi mehän kaikki olemme henkiä, meissä on ihana pyhyys sisällämme..
Nana sanoi…
"Kun usko muuttuu näkemiseksi". Näin kauniilla sanoilla pappi lohdutti minua rakkaan mummini hautajaisissa.
Otan osaa ja halaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !