Siirry pääsisältöön

Jumalan luomuksia



"Niin kuin Jumalan luova Ajatus kulkee Häneltä sinulle, niin sinun luovan ajatuksesi on kuljettava sinulta luomuksillesi. Ainoastaan sillä tavalla kaikki luova voima voi laajentua ulospäin."





"Jumalan aikaansaannokset eivät ole sinun aikaansaannoksiasi , mutta sinun aikaansaannoksesi ovat Hänen aikaansaannosten kaltaisia.
Luomuksesi ovat osa sinua, aivan niin kuin sinä olet osa Jumalaa."






"Saadaksesi, sinun on annettava, ei käytävä kauppaa."





"Jumala ei rajoita lahjojaan millään tavalla."





"Voit ainoastaan laajentaa itseäsi niin kuin Hänkin teki. Vain ilo lisääntyy ikuisesti, koska ilo ja ikuisuus ovat erottamattomia."






"Luominen on rakastamista. Rakkaus laajenee ulospäin yksinkertaisesti sen vuoksi, että sen laajenemista ei voi estää. Koska se on rajatonta, se ei pysähdy. "



Sunnuntaina olin "Ihmeiden oppikurssilla", kuten melkein joka sunnuntai.
Alleviivasin silloin nuo, tähän postaukseen lainaamani otteet.
Ne merkitsevät hyvin paljon minulle ja pysähdyttivät taas kerran minut iloon.

Kukkaset ovat omalta pihaltani, tänään kuvattu.

Kommentit

arleena sanoi…
Hienot mietelauseet, joita kukkien kauneus täydentää.
Leena Lumi sanoi…
Siis eikö tuo valkoinen ollut särkynyt sydän? Hanne, eihän se voi vielä kukkia? Minulla on nyt tuo kukka tilauksessa.
Uuna sanoi…
Viisaita, kauniita lauseita luomisesta. Niin juuri se on. Olet ahkera ja sosiaalinen, kun vielä viikon opetuksen jälkeen jaksat lähteä muiden pariin. Minä olen vähän kai "erakko" sinuun nähden, mutta tänään kävin sentään katsomassa Ullakkogalleriaa. Sitä oli uudistettu tosi kivasti. Aivan innostuin kesänäyttelystä. Kerron siitä myöhemmin lisää.

Ihania kukkia pihallasi, etenkin lemmikkikuvista tykkään kovin, myös valkoisesta harvinaisesta särkyneestä sydämestä.
hanne sanoi…
arleena:
kiitos arleena..
Aamulla yritän pysähtyä ajatukseen, ennenkuin ryntään päivään.

Leena Lumi:
Olen viikko sitten ostanut kolme särkynyttä sydäntä.
Ne kukkivat ihan pikkuisen jo silloin. Nyt ne ovat elementissään..Siis uudestakaupungista!
Valkoisena tuo kukka on hienostunut, kaunis, puhutteleva.

Uuna:
Olen minäkin "erakko".
tunteja tässä jaksossa on niin vähän, että aikaa ja energiaa riittää .
ja tuo IOK on minulle tosi tärkeä.
lataan, avaan itseäni, muistan ja muistutan erilailla, mistä oikeastaan täällä on kyse, enemmän kuin arjessani..
lemmikki on minun lemmikkini myös.

hannele:
niin ovat. meille annettu, kaikille.

Seija:
Etenkin luononkukkaset ovat minusta sielukkaita, herkkiä, vaatimattomuudessaan ihania ja loistavia..
lumiomena sanoi…
Ihania kukkakuvia, niin kauniita ja herkkiä. Minullakin kukkii särkynytsydän, se on itselleni tärkein kaikista pihani perennoista.

Kaunista viikkoa!
hanne sanoi…
lumiomena:
Jotenkin mielestäni nuo luonnonvaraiset herkät kukkasemme ovat kaikessa vaatimattomuudessaaan nin kauniita, niin herkkiä ja puhuttelevia...
niinkuin metsäorvokki, lemmikki, metsätähti, metsäkurjenpolku..
Rita sanoi…
Jokainen kukka on mielestäni ihme, mutta voi ihmeiden ihme tuota särkynyttä sydäntä!

En ollut aikaisemmin nähnyt sitä on valkoisena. Meillä on sitä vaaleanpunaista tulossa...
Maria sanoi…
Kiitos Hanne tästä kauniista tunnelmasta joka kuvistasi tuli tänne asti!
hanne sanoi…
Rita:
minullekkin se oli ihan uusi juttu.
ihastuin..
Valkoinen ja luonnonvalkoinen ovat viimeaikoina viehättäneet minua..

maria:
Ole hyvä..
Kukkaset antavat meille jokaiselle niin paljon,
kaiken minkä otamme vain vastaan..
erittelemättä, syrjimättä ketään..=)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !