Siirry pääsisältöön

minä ehdin!

"Nosta elämäni ylös maan tomusta.
Katsele sitä, pidä sitä oikealla kämmenelläsi.
Nosta se valoon, kätke kuoleman varjon alle,
pane se tähtien kanssa yön lippaaseen, ja salli sen aamulla
olla kukkien joukossa, jotka loistavat sinun kunniaksesi."-R.Tagore






Isäni kuoli yöllä yhden maissa.

Olen niin onnellinen kun ehdin isäni luo.
Hän oli morfiinitokkurassa ja happihengityksessä.

Silitin hänen harmaita kiharaita hiuksia.
Pidin häntä kädestä. Suutelin häntä otsalle.
Pidin päätäni hänen sylissään.
Hänen silmänsä olivat hiukkasen raollaan mutta näin, että hän näki minut.
Hän kuuli ääneni ja tiesi, että minä puhuin hänelle.
Kiitin häntä monesta, monesta.
Sanoin, että rakastan häntä ja että tiedän, että hänkin rakastaa minua.
Kerroin kuinka hyvä isä hän on ollut minulle.
Sanoin, että hänen ei tarvitse pelätä, hän menee hyvään paikkaan ja että ikävöin häntä.
Ja hän puristi minua kädestä.

Itkin varmasti kaikki maailman itkuni ja suruni pihalle.
Olin täynnä rakkautta, kaikki ikkunat ja ovet auki.
Olen niin onnellinen, kun ehdin hänen luokseen.

Uskon, että nyt kun hänessä ei ole enää alzheimerin tautia, hän ymmärtää paremmin kuka hänelle puhuu, sinne taivaaseen.

Kiitos teille kaikille ihanille ystäville, kun olitte mukanani, lohdutitte ja uskoitte, että ehdin.

Kommentit

Kyyneleitä pyyhin täällä, kirjoitit kauniisti. Otan osaa suruusi, onneksi ehdit ajoissa, sait hyvästellä.
Sooloilija sanoi…
Mietinkin tänään päivällä töissä, että mitähän kuuluu, että ehditkö..

Osanotto suruun. Valoisa teksti, kaikesta suuresta surusta ja itkusta huolimatta.
Maria sanoi…
Voi Hanne kulta !Onneksi ehdit!Sanat eivät nyt riitä sanoit itse tärkeimmän.
SusuPetal sanoi…
Hyvä, että ehdit. Isälläsi on nyt hyvä olla ja hän kuulee ja ymmärtää sinut.

Halaus.
arleena sanoi…
Kaunis hyvästijättö.
Osanottoni. Voimia.
Muistojen aika tulee myöhemmin.
trina sanoi…
Isäsi lähtöhetki on ollut varmasti täynnä rakkautta, lämpöä ja turvallista oloa, kun sai sinut luokseen. Otan osaa suruusi.
BLOGitse sanoi…
Kaunis viimeinen kohtaaminen...
sylvi sanoi…
Otan osaa suruusi. Ihana kuulla että kerkesit.
Jäi sinulle kaunis muisto isäsi lähtöhetkestä.SK.488 laulussa on kertosäkeistö lohduttava.
"Siellä yhdessä ollaan siellä yhdessä ollaan aina yhdessä ollaan ei koskaan erota"
Voimia.
Pilviharso sanoi…
Itken kanssasi, olen kanssasi, täällä toisaalla ja silti lähellä... Musiikki on niin kaunis - kiitos siitä - ja isäsi ansaitsee kaiken kauniin, rakkautesi.

Halaten ja myötäeläen
ystäväsi Pilviharso
Johanna sanoi…
Voi Hanne. Ihanaa että ehdit paikalle ja sait hyvästellä kunnolla. Nyt on isä tallessa ja turvassa ja voi siellä hyvin.
Toivon sinulle jaksamista ikävän kanssa. Se pitää läpikäydä, mutta jaksat hyvin koska tiedät mistä on oikeasti kyse, ei se ole lopullinen ero.
Leena Lumi sanoi…
Hanne, itke sekaisin surun ja ikävän kyyneleitä, mutta myös ilon siitä, että isän on nyt hyvä olla. Minä sain valtavan rauhan, kun isän kärsimykset loppuivat. Jäljelle jäi rauha, mutta myös ikävä.

"Suvimaisema: lahdentyven, saunaranta ja vene ja helle, männikön tuoksu, kukat. välkkyvät kalat, lapsi, lapsia, lapset ja vanha onnellinen kaiku. Isä hei!"
- Lauri Viita -
Taru sanoi…
Kaunis lähtö tästä maailmasta♥
Harakka sanoi…
Otan osaa suurenn suruusi!
Mutta hienoa, että ehdeit sinne puhumaan isäsi kanssa, asiat tulivat puhutuiksi ja sanotuiksi.
Sait sanoa, että rakastat häntä ja pitää kädestä, tuntea vielä hänet!
Mutta uskon, että isälläsi on nyt hyvä olla, ja hän ymmärsi sua.
Hän on päässyt nyt hyvään ja kauniiseen paikkaan, siellä kaikki rakkaat joskus tapaavat toisensa uudelleen. Voimia ja jaksamista sulle ja enkeleitä paljon!
Tätäköhän se surullinen tyttö haluasi sulle tulla kertomaan?
lumiomena sanoi…
Osanottoni isäsi poismenoon. Olen pahoillani menetyksestäsi, mutta onnellinen, että ehdit vielä silittää hänen hiuksiaan, olla läsnä.
Uuna sanoi…
MInäkin olin varma, että ehdit. Kauniin hetken sait viettää isäsi luona. Tästä jää sinulle hieno muisto. Sait olla hänen tukenaan lähtöhetkellä, hän kyllä tunnisti sen.
Liikuttava yö.
Otan osaa suruusi, sillä se tulee aina, vaikka tilanne olisi minkälainen.
Yksinäinen susi sanoi…
Silmäni liikuttuivat suuriksi
sanoistasi
joiden kauneutta
en osannut kuvitella.
Sydämeni hakkaa
niin kovaa
että kuulen miten se itkee.
Kuinka paljon maailmaan mahtuu
surua ja kuolemaa
mutta silti valoa ja rakkautta,
kyyneliä.

Jaksamisia suruun,
valkoisia kevään kukkia,
enkelten laulua
sekä paljon haleja.

- Yksinäinen susi
Kirjailijatar sanoi…
Otan osaa. Onneksi ehdit paikalle, on niin tärkeätä, että ehtii hyvästellä rakkaat ihmiset.
Rita sanoi…
Liikutuin kovasti kauniista tekstistäsi ja teidän viimeisestä kohtaamisestanne. Rauhaa ja rakkautta sinulle!
Verna sanoi…
Sinä ehdit... Saitte sen hetken, joka teille kuului. Sait kertoa vielä kerran rakkaudestasi ja kiittää...

Elämä on kaunis.

Otan osaa suruusi, pyydän voimia, että jaksat mennä eteenpäin. Rakkaus ei kuole koskaan, vaan jää meidän luoksemme muistoksi ja kantavaksi voimaksi. Me olemme lopulta yhtä rakkaidemme kanssa. Aina.
Kaarnikka sanoi…
Otan osaa isäsi poismenon johdosta. Miten ihana asia, että ehdi ajoissa. Kunpa useammat vanhuksemme saisivat lähteä täältä kohti valoa noin kauniisti. Oma rakastava läheinen vierellä, puhelemassa, kädestä pitämässä, saattaen viimeiselle matkalle.
Jaksamista ja paljon paljon haleja sinulle toivottaa kyyneleitä pyyhkien Kaarnkka..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !