Siirry pääsisältöön

mistä tämä kaikki tulee..

"illat jolloin unohdamme
(ja jotka juuri siksi muistamme)

illat jolloin
juhlimme toistemme kasvoja

jolloin hopeakenkäinen kuu astelee
ruusun lehdillä

jolloin syvyyksiin uponnein silmin
etsimme ihomme yhteistä
temppeliä"...(H.Liehun runosta "Insomnia" osa..







Koko eilisen päivän odotin soittoa.
Juuri sinä päivänä kaikki muut soittivat.
Olin vailla väriä ja muotoa
vailla päämäärää...

Aamulla
sain herkän, runollisen viestin facebookissa.

laajenen,
leijun,
olen ääretön

Jarvis-koira tulee tänään tänne muutamaksi päiväksi hoitoon.
Hän pitää minut maan päällä säälimättömästi...

Kommentit

trina sanoi…
Kylläpä elät jännittäviä aikoja, suuria tunteita! Ihana kuva...
SuviAnniina sanoi…
Kauniita sanoja ja ihana kuva...
Jarvis kainaloon ja nokka uusiin tuuliin <3
Maria sanoi…
Koira on hyvä ankkuri elämän virroissa: ) Nauti Hanne kevään väistämättömästä kulusta kohti kesää!Olen niin iloinen puolestasi.
Yksinäinen susi sanoi…
Niin kuin trina sanoi, elät tosiaankin jännittäviä aikoja :)

Onnea vain näille uusille askeleille!
Kirjailijatar sanoi…
Kaunis tuo Liehun runo. Koira on todellakin hyvä ankkuri, kuten Maria sanoi.
Uuna sanoi…
Siinä hän nyt haaveilee.
Pidän peukkuja kaikelle :-)
Pilviharso sanoi…
Hykerryttävää...
Yaelian sanoi…
Ihana kuva Hanne!
Ruonollinen viesti kuulostaa hyvältä!
Leena Lumi sanoi…
Oijoijoi...ohlalaa!
Ja Jarviskin tulee...;-) Tuo kuva oli niin jotenkin sen oloinen varmaan kuin sun tunnelma nyt.

Dinakin tuli juuri VIIKOKSI.
Seija sanoi…
Ihanaa!
Enkös sanonut taannoin, että kaikki tapahtuu, kun aika on kypsä!
Fiilistele nyt oikein kunnolla!
Ota kaikki irti, nauti!
Olen iloinen puolestasi!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !