Siirry pääsisältöön

sade huuhtoo kasvojani..




Nappasin isäni kaapista, hänelle ostamani villatossukat.
Töpsyttelen ne jalassani.

Taidan imuroida Jarviksen eiliset karvat.
Teen tästä kuvasta kortteja ja lähettelen läheisilleni.
Leivon mustikkapiirakan opettajien tämän iltaiseen saunailtaan.

Käyn juoksulenkillä.

Sade on huuhdellut suruni,
pilvet ovat itkeneet kanssani.

Kommentit

Tykkään tavaroista jotka kertovat jotain (minun isä ei antanut paljon muistoja, hän Jämsässä).
arleena sanoi…
Kaunis maalaus. Sopii hyvin kortiksi.
hanne sanoi…
Hannele:
ehkä tärkein muisto on muisto sydämessämme..
joskus tavaroihin liittyy hyvin vahva tunneside..

arleena:
kiitos sinulle..
itsekin tykkään..
Una sanoi…
Sade on ystävämme. =)
Maria sanoi…
Kaunis kaunis kuva !Jos teet tuosta kortteja haluaisin tilata!Olin isäni luona koko aamun ja mietin tätä elämää jota hän elää kun ei ole muistoja ei aikaa ja kuitenkin ikävä...
Uuna sanoi…
Hyvä idea nuo tossut, ne lämmittävät ja antavat läheisyyttä :-)
sylvi sanoi…
Kaunis kuva kortiksi. Olin 7vuotias kun isäni kuoli. Muistan hyvin kun silittelin isän poskea hyvästiksi ja sanoin Taivaassa tavataan, sitten arkku suljettiin.
Tossu varmasti tuo sinulle isäsi läheisyytä.
hanne sanoi…
Una:
sade silittää..

Maria:
Kommentoin sun blogiisi kortista..

tuo kaksi vuotta isäni kanssa, jossa ei ollut muistoja,
oli hetkiä ja jokin ohut tietoisuus, että lähellä on tärkeä, rakas ihminen..
Nyt hän muistaa=)

uuna:
ne ovat todella suloiset..
niissä on isäni tuoksu..vaikka hän ei niitä käyttänytkään, piti omassa kaapissaan, nätissä pinossa.

Sylvi:
Kiitos sinulle!
olet ollut todella pieni tyttö, mutta joka jo ymmärsi ja muistaa..
Yaelian sanoi…
Kaunis ja herkkä kuva taas Hanne,sinä niin osaat!
Isästäsi jäi varmaankin kaunis muisto...
Kirjailijatar sanoi…
Tämä oli kaunis teksti. Minäkin pidän esineistä, joilla on tarina ja jotka muistuttavat rakkaista ihmisistä. On kiva katsella tuolia ja muistella, että Anjahan se tuossa ennen istui.
Yksinäinen susi sanoi…
Lupaathan ettet rasita itseäsi liikaa.
Teet niin paljon surun keskellä.. Muista hetkeksi myös ihan vain pysähtyä ja kuunnella sydäntäsi. Anna itsellesi lupa surra vielä.

Olet ajatuksissa. Halaukset :)
hanne sanoi…
Yaelian:
Tuo kuva on muisto isälleni...
tykkään siitä itse myös paljon..

Kirjailijatar:
muistot ovat ihmeellisen ihania, tärkeitä,
ne luovat meidät huomiseen..

Yksinäinen susi:
Lupaan!

kiitos sinulle , olet myös minun ajatuksissani..
niin ihana oli viime runosi.
lumiomena sanoi…
Joskus sattuu sopiva sää ilmentämään / jakamaan tunnetilan. Helle saattaisi tuntua julmalta, sade osaa olla lempeä.

Tuo maalauksesi on kaunis, sielukas!
hanne sanoi…
lumiomena:
aivan niin,
sade on surun tanssi,
tuuli tyynnyttää...

Kiitos, tuo kuva syntyi isäni muistosta, sen nimi on "kukkia isälle"
Jos haluat saada sen lähetä osoitteesi meiliini.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …