Siirry pääsisältöön

tahdon olla verhon takana...

"Hiljaisuus
verho maailman ja ihmisen
välillä

Missä tahansa nostan sitä
ja katoan
itseltäni."








"Kuka tahansa ihminen
tuntemattoman valtameren
rannalla
toteuttamassa Olemassaoloa
täyttämässä velvollisuuttaan
istua välkehtivässä tuulessa
työntää varpaansa lämpimään santaan
katsoa puoliksi suljetuilla silmillään
viuhkapalmujen tanssia"

Runot: Heidi Liehu

Kommentit

Leena Lumi sanoi…
Välillä pitää olla poissa/verhon takana/ei-läsnä...ainakaan minä en jaksa muuten. Pitäähän ehtiä/uskaltaa kohdata myös oma itse.

Hyvin ajatukseen sopivan kuvan olit saanut luotua.
Anonyymi sanoi…
Herkkiä hetkiä! Näin vai joskus käy.
Maria sanoi…
Kaunista ajatuksen leijailua.Kuvasi väreilee.
Jael sanoi…
Hieno kuva hyvälle tekstille,taas kerran.
Verhon jakama hiljaisuus on eräänlainen välitila, joka on joskus välttämättömyys.

Olen aina pitänyt Heidi Liehun (kuten Rakelinkin) runoista.

Kiitos sinulle kuvasta, joka sopii erinomaisesti tunnelmaan.
Leena Lumi:
Totta, onhan sitä hyvinkin usein siellä maalimassa ja maailmasta..=)

UUna:
kiitos sinulle..ihana aamu, jokohan pääsis varpaitaan kastelee..

maria:
kiitos maria..

Yealian:
kiitos sinulle..
en ole oikein jaksanut keskittyä vielä maalaamiseen, uusiin kuviin..
pikkuhiljaa..

lumiomena:
Täällä "tavallisessa" maailmassa ei kait aina voi olla siellä verhon takana..
mutta sinne voi aina silloin tällöin karata..=)
samoin minä pidän molempien Liehujen runoista..
tinttarus sanoi…
JOskus livahtaminen itseltäänkin huomaamatta tuulessa hulmuavan verhon taa antaa voimaa jaksaa olla taas elämän tuulten kuljeteltavana.
Herkkää.
KAunista.

Voimistavia hetkiä ilolla kuorrutettuna sinulle tahdon lähettää...
Harakka sanoi…
Hiljaisuudessa on hyvä joskus olla, kunhan muistaa raottaa sitä kkuitenkin aina silloin tällöin.
Kauuniita sanoja, herkkää kuvasi.
tinttarus:
kiitos sinulle paljon tinttarus, halauksin

harakka:
kohtuus kaikessa on viisautta, jota kannattaa kuunnella..
Kiitos sinulle..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin