"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv
Heittäydyn elämän virtaan. Annan virran kuljettaa minua pehmeästi, hellästi, välillä rajusti..
Kommentit
Oikealla ylhäällä ei kuulu joukkoon: Minulla ei ole pitkiä hiuksia, olen aina haaveillut sellaisista.
Ehkä jonain päivänä minustakin tulee keiju.
on surullinen mutta nuo toiset ottavat hänet sydämellisesti joukoonsa ja lohduttavat näin saavat hänetkin takaisin joukkoonsa ♥
Muiden tyttöjen ilmeet kertovat elämänilosta, rauhasta ja harmoniasta.
Kiva leikki :)
Kaikki naiset ovat kauniita ja persoonallisia ilmeiltään.
Mutta eräs on mielestäni sinun herkällä sinisellä siveltimellä saanut kasvoilleen myös seesteisen ja levollisen ilmeen.
Nainen "kuka" on alarivin keskimmäinen.
terveisin maarit