Siirry pääsisältöön

"ole siunattu niin, että löytäisit sisimmästäsi ihanan rakkauden itseäsi kohtaan"




"Mystikot ovat aina olleet sitä mieltä, että päästäkseen lähemmäksi sisintä jumaluuttaan ihmisen on säilytettävä objektiivisuutensa.
Kun alkaa hellittää otettaan, elämä rikastuu ällistyttävällä tavalla.
Kaikki valheellinen, josta on pidellyt kiinni kynsin hampain, haihtuu nopeasti. Kaikki todellinen, mitä ihminen rakastaa syvästi ja mikä kuuluu hänelle, tulee entistä enemmän osaksi häntä.
Kukaan ei koskaan voi riistää sitä häneltä."-kelttiläistä viisautta, anam cara.

Eilinen päivä tuntui minusta ikuisuudelta. Eilinen ilta tuntui ikuisuudelta.
Oli niin paljon tilaa, aikaa ja kuitenkin jokin levottomuus hiipi sisimpääni.

kaipasin, odotin, ikävöin....

Kaiken pimeyden keskellä huomasin täydellisyyteni epätäydellisyydessäni.
Olen tullut lähemmäksi sisimpääni. Näen itseni selkeämmin.
Näen vanhat toiminta- ja reaktiomallini. Miten helppo olisi pudota niihin ja jatkaa elämääni samaa polkua.

Haluan hengittää sitä ihanaa valoa, rakkautta, jota meissä ja meidän ympärillämme on yltäkyllin ja olla siitä kiitollinen.

Pelkoa ei ole.




Päivätansseissa..

Kommentit

Maria sanoi…
Kaikki haihtuu joskus saa pienen hipaisun aavistuksen onnesta ja rauhasta.Luulen että se aavistus pakottaa jaksamaan seuraavaan päivään ja sen hetkiin...
Kirjailijatar sanoi…
Pidän tuosta alimmasta kuvasta kovasti :)
sylvi sanoi…
Joskus sitä kaipaa, odottaa ja ikävöi vaikk ei tiedä mitä, ja mitä varten.
toivo sinulle,Ihanaa valoa ja rakkautta alkavalle viikollesi.♥
Hannele:
voi, joskus...

Maria: Juuri noin minäkin ajattelen ja koen maria!!

Kirjailijatar:
Kiitos =)

sylvi:
Ihanaa viikkoa myös sinulle..
toivotaan lunta ja valoa...
Leena Lumi sanoi…
Hanne, sun Omakuva on nyt esittelyssä minulla.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin