"Löysin" tämän pari vuotta sitten maalaamani kuvan veljestäni.
Kuva on koneellani.
Aito maalaus makaa jossain Turun postin varastossa tai sit on jo hävitetty.
Lähetin veljelleni joululahjaksi viime Jouluna, vai oliko se edellisenä, hänestä maalaamani kuvan.
Hän on kuvassa 12 v.
Tuohon aikaan olin veljeni kanssa kuin paita ja peppu.
Olen häntä muutaman vuoden vanhempi.
Veljeni ei ollut ollut kotona, kun postisetä soitti kahdesti, kolmesti.
Eikä muistanut hakea lahjaani postista myöhemminkään
.
Maalaus tuli takaisin minun kaupunkiini ja unohdin itse hakea sitä ajoissa.
Kun menin hakemaan, maalaus oli lähtenyt Turkuun, jonnekin varastoon.
Sinne hän on unohtunut, jos enää on edes elossa.
Tänään, kun "löysin" tuo kuvan hänestä, mietin, mahtaisinko enää saada häntä mitenkään takaisin?
Alempi kuva on kuva hänestä.
Kommentit
Vahinko kun ei saanut sitä, kaipa silläkin on tarkoituksensa.
Jospa sen on koku saanut ja tuottanut hänelle iloa.
(Ota ja tiedä) jospa., jospa...♥
Olen kovasti miettinyt isosiskon ja pikkuveljen suhdetta, koska itselläni on tyttö ja poika vajaan kahden vuoden ikäerolla. Millaiseksi heidän keskinäinen sisaruutensa muodostuu vuosien saatossa, nyt pieninä ovat toistensa parhaimmat kaverit, mutta osaavat olla tukkanuottasillakin.
Noitalinna Huraa!:n kappale "Pikkuveli" on eräs koskettavimmista lauluista, jonka tiedän.
♥
Onneksi sinulla on kuva koneella tallessa. Herkkä kuva, kuten Yaelian sanoo.
Toivon niin =9.
Ehkä soitan Turun postivarikolle ja kyselen..
sylvi:
Ehkä joku on saanut , sitä tarvitseva..=9
lumiomena:
minustakin tup "pikkuveli"-biisi on niin ihana..
kuvaa sitä suhdetta, niitä muistoja..
Rita:
Onneks niin..
kiitos sanoistasi..
tuittu:
Ehkä tässäkin prosessi on ollut tärkein..
kaikkihan hajoaa lopuksi, muuttaa muotoaan..=)