Siirry pääsisältöön

luistelun hurmaa...




Olen kertonut aiemmin, että olen harrastanut kilpailumielessä pikaluistelua yli 10 vuotta, joskus 60-luvusta alkaen..

Nyt vanhempi tyttäreni on innostunut tulisesti lajista.
Hän osti uudet luistimet itselleen ja harjoittelee ahkerasti luistelutekniikkaa, joka ei ole ihan helppoa. Eniten alussa joutuu etsimään ja vahvistamaan tasapainoa, luistimien terät kun ovat melkein kuin leipäveitsi, yhtä ohuet.


Eilen pääsimme pikkukaupunkimme jäähalliin treenaamaan tunniksi.
Ylellistä, upeaa!
Luistelin vanhoilla nahkaläpysköiilläni ja totesin, että ehkä voisin hankkia itselleni uudet, nykyaikaiset klipsiluistimet, siksi paljon arvostan itseäni ja tykkään tästä lajista.

Aluksi tuntui ihan oudolta vanhat luistimet jalassa liidellä pitkin tasaista jäätä, mutta aivoihin oli piirtynyt tuo vahva jälki, ikiaikainen muisto rakkaimmasta harrastuksestani ja pian jo luistelin, niinkuin silloin joskus kauan sitten, jotain 40 v sitten.


Tänään tilasin Seinäjoelta uudet luistimet itselleni.
Saan ne kait ens viikon alussa. Ja olen niin iloinen!!!


Kommentit

Jael sanoi…
Oi luistelun huumaa! Múistankin postauksesi luistelu-urastasi. Ja miten mukavaa,että tyttäresikin nyt on siitä kiinnostunut.Miten paljon muistuttekaan toisianne,kyllä huomaa että kyseessä ovat äiti ja tytär:-)
Marge sanoi…
Ihanaa, kun löysit uudestaan itsellesi rakkaan harrastuksen!!! Ja hyvän sellaisen:) Todella ihanaa, kun oma lapsikin innostuu samasta:)

Oikein kivoja luisteluilmoja -ja fiiliksiä sinulle, Hanne!!:)

Lämmöllä, Marge
SusuPetal sanoi…
Mukavaa, kun vanha, rakas toiminta palaa elämään!

Oletko kokeillut joskus retkiluistelua, siitäkin voisit pitää.
sylvi sanoi…
Oi kun hauska kun pääsit entiseen harrastukseesi kiinni.
Ja tyttäresi kannssa sama harrastus, mikä parempaa.
Olette samannäköisiä. Hyvä kuva.
Vauhtia näkyy olevan luistelussasi.
Kerran opittu niin sen osaa.
Toivon sinulle hauskoja luisteluhetkiä.
*itKuPiLLi* sanoi…
Voi miten mukava, että tyttäresikin on innostunut samasta lajista ja innostaa nyt suakin.

Mulle kävi samoin, mä harrastin ratsastusta nuorena, ja haaveilin jopa ratsastuksen opettajan urasta, mutta sitten se harrastus jäi.

Ilman tyttäreni innostusta ja houkuttelua olis voinut jäädä täysin se harrastus unholaan. Elämäni onnellisimpia hetkiä olenkin viettänyt kun, tyttäreni kanssa käytiin silloin tällöin yhdessä ratsastamassa.
arleena sanoi…
Ihanaa vauhdin hurmaa liukkaalla jäällä.
tinttarus sanoi…
Liitoa, kiitoa ja lennokasta menoa sinulle! Onnea uutukaisista luistimista.
NAutihan koko sielusi kyllyydestä!
Yaelian:

Tyttäreni ei tykännyt tuosta kuvasta, hän ihmetteli, ett hän ei ole yhtään itsensä näköinen..=9
Ehkä silmät ovatkin oudot..

marge:
kiitos Marge...
Monesti olen unta nähnyt luistelelemisestani..nyt alkaa uusi vaihe..luisteluvaihe,

Susupetal:
On niin helppoa aloittaa vanha tuttu juttu..
Muistuu mieleen sen aikaiset jutut ja tarinet..ja isäni, joka on satsannut niin paljon luisteluuni. Kuljettanut minua kilpailuihin ympäri Suomea..
Ehkä hän kurkistelee jostain ja hymyilee..

sylvi:
Totta, olemme samannäköisiä, paitsi tuo kuva ei ole ihan onnistunut..jotenkin oudot kasvot..
Kiitos, varmasti tulee ihania luisteluhetkiä ja monia!

itKuPilli:
Ratsastus on niin ihana harrastus. Tyttäreni harrasti sitä vuosia ja halusi innostaa mua mukaan. kävin vuoden tunneilla, mut mua aina jännitti ja pelottikin jollainlailla sen hepan touhut, että se jäi..
kun obn aikuisena aloittanut ratsastuksen, sitä ei aina pääse niin lähelle/syvälle kuin jos on aloittanut lapsena..

arleena:
kiitos, täältä tullaan ja vauhdilla!!

tinttarus:
oi nautin varmasti..Jotenkin nyt osaa arvostaa ja nauttia enemmän kuin silloin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin