Siirry pääsisältöön

maalaan, piirrän, juoksen sinua suruni möykky! kohtaan sinut, halaan sinua ja silti olet uskollisesti siinä!





"pohjattoman sinen syvyydessä soi kultainen kutsu,
ja kyynelten hämärän halki yritän katsoa kasvojasi
mutta en ole varma, näenkö sinut"


"kasvosi ovat verhoutuneet pimeään, sitä kovemmin
yritän nähdä sinut"


"sydänmeni täyttää tuska: suo sen saada tuntemaan,
että sinä olet yhä minun"

...rakas tyttäreni


Runot Tagoren.


Kommentit

Jael sanoi…
Hanne;paljon voimia ja haleja sinulle!
SusuPetal sanoi…
Lämmin halaus, pehmeä syli.
Seija sanoi…
Kun sen hetkisen ymmärryksen mukaan parhaansa tekee, se riittää!
Lämmin halaus! <3
Lastu sanoi…
Näin tänään sokean tytön, joka valkoisella kepillään tunnusteli valkoista lunta. Hän vaistosi minut vaikkei nähnytkään. Hymyilimme. Niin paljon näkymätöntä mahtuu elämään. Hyvää. Ja pääsemme eteenpäin.
Pilviharso:
Kiitos sinulle, kiitos halauksesta ja halaa sinua myös!

Yaelian:
Kiitos sinulle haleista, voimista, huomasin ne =)

SusuPetal:
Pehmeä syli, johon haluan jäädä!

Yksinäinen Susi:
Kiitos ihanainen!



Seija:
niin on.
Välillä putoaa, siivet eivät kanna ja sen voi antaa itselleen anteeksi..
Kiitos sinulle

Lastu:
Varmaan tyttäreni voi sairaudessaan paremmin, on hyväksynyt, elää siinä
mutta äitinä aina hetkittäin olen niin varjon vallassa,
kunnes nousen valoa kohti..

En vain tiedä, minne hän on menossa, koko ajan hän kävelee poispäin..

Haluan olla armelias, en halua jäädä kiinni ajatukseen, takertua, haluan lentää kohti valoa..
Piri sanoi…
Niin kuin tähti lävistää avaruuden, tämä kirjoituksesi lävisti minut. Lämmin halaus!
Piri:

Voi, sinulle myös lämmin halaus!
arleena sanoi…
Voimia tarpomisessa, edessä näkyy jo valon kajastus.
arleena.
Kiitos sinulle, valo kutsuu paljon enemmän kuin varjo..=)

En halua olla "minäparka"..
Tuittu sanoi…
Tämä on yksi kauneimmista esittelemistäsi kuvista, Hanne! Kiitos sinulle aina niin lämittävistä sanoistasi ja kuvistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin