Siirry pääsisältöön

" Valossa hengitän yhteyttä ja kosketan sitä."




Minun hiljaisuuteni on tyhjä tila,
tila ilman seiniä, ilman kattoa.
Hiljaisuuteni on sisäinen tila,
pysähtynyt, kuunteleva, oleva..

Hiljainen tila voi olla olohuoneeni lattia,
metsäpolku, merenranta, sade, pilven liikahdus..

Jotta voin nauttia ja olla ihmisten kanssa, tarvitsen ajoittain hiljaista tilaa itseni kanssa.
Hiljaisuus luo tilaa, jotta voin olla lähellä muita ihmisiä.

Hiljaisuudessa kohtaan itseni.
En pelkää itseni kohtaamista.
Kuulen oman hengitykseni rytmin, sydämeni äänen
ja joku jossain syvällä kutsuu minua...

Hiljaisuus on ensi askel kohti syvempää hengellistä elämää.
Uskon, että vain hiljaisuudessa voin kuulla Äänen.

Liian usein arjen ajatukset, tekemiset, äänet täyttävät päiväni..





Rauhaisia hetkiä, pysähtymisiä teille, pian alkavalle hiljaiselle viikolle..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
♥suloista hiljaisuutta, toivottavasti lasten naurua, siinä viikonlopun "resepti"♥

Aurinkoa, toivon ☺
Pepi:
Sinun reseptisi on ihana..
Minulla on vain kissavauvelit läsnä..ja arkena puiston lapsien riemun kiljahdukset..
hiljaisuutta on niin monenlaista
pirita sanoi…
Silmäni juuttuivat tuijottamaan upeita taidetöitäsi,varsinkin sinisävyiset tässä myöhäsen illan
hiljaisuudessa.
Hannelen paratiisi:
Niin on...=)

pirita:
Voi kiitos sinulle,
aina ilahdun, jos joku saa jotain kuvistani, maalauksistani..

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin