Siirry pääsisältöön

maalausta vain...




Otin yhden vanhan taulun alas seinältä. Avasin kehyksen. Aloin maalata päälle.
En tiedä mistä tämä aihe syntyi. Keskeneräinen, halusin pysähtyä ja jatkaa huomenna tai myöhemmin.
Hierovan tytön kasvot eivät miellytä. Hän ei ole läsnä rakkaudella. Tausta kesken.
Maalaaminen oli pääasia.

Minulla on tämä loppu viikko vapaata ja ens viikollakin älyttömän vähän tunteja.
Nautin vapaudestani.

Suloista maaliskuun loppua teille!

Kommentit

Enjoy your freedom ja työstämisen iloa!
arleena sanoi…
Hierova tyttö näyttää poissaolevalta. Katse katsoo kaukaisuuteen.
Hyvät värit maalauksissa, tausta voi tosiaan viedä kokonaisuudesta liiaksi huomiota.
Jael sanoi…
HIerova nainen on ehkä vähän tyytymättömän näkoinen mutta taulu kokonaisuuten hieno. Nauti vapaudesta ystäväiseni:)
sylvi sanoi…
Olet kyllä ahkera maalaamaan ja kyllä tuosta hyvä tulee.
Anonyymi sanoi…
Minusta hierova tyttö on erityisen hieno. Hän on poissaoleva, mutta ehkä hän välittää parantavaa energiaa samalla kuin hieroo. On yhteydessä jonnekin muualle. Mieti ennen kuin muutat.

Hyviä vapaita päiviä! Minäkin vihdoin pääsin maalaamiseen sisään :-)
Anonyymi sanoi…
katsoin työtä taas ja huomasin nyt, miten hierovan tytön oikealla puolella on valopallo ja siinä enkeli.
Huopalintu sanoi…
Hierova tyttö on kuitenkin värikäs ja värikkyydessään voimauttava, kun hierottava on harmaa. Oletko koskaan tarkkaillut ihmisten silmien muotoa ja asentoa eri ilmeissä (kuvista, tv.stä jne.).
Kiitos teille ihanat kommenteistanne..

heti herättyäni aamulla telasin taustan valkoisella..jotain laitan siihen tänään..
samoin telasin hierovan tytön kasvot, eli muutan niitä..

Hiukan ne ovat mielestäni kovat, jossain muualla..
Ihanaa päivää♥

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun, ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä? Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska? Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne? Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut. Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09 Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille. Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia. Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa. Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?" Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystäv

" Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas kedon kukassa, pidellä äärettömyyttä kämmenellään, ja ikuisuutta hetkessä"-William blake

" Kun tiedät kuka olet, mikään ei voi pysäyttää sinua "-Stedman Graham " On kaksi tapaa elää elämä. Toinen on kuin mikään ei olisi ihme. Toinen on, kuin kaikki olisi ihmettä."-A.Einstein " Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat, näemme ne sellaisina kuin itse olemme. "-Anais Nin

kukkaistytön kesäviesti

Hän on hieman uudistunut Hän on päässyt kehyksiin