Siirry pääsisältöön

Jumalasta puhuminen on vaarallista. Jokaisen sanan on oltava uhraus, täyttyneenä ääriään myöten aitoudella. Muutoin on parempi olla vaiti-T.Goricheva




" Me uimme sielussa.
Sielu läpäisee meidät.
Jumala virtaa lävitsemme,
ei muuta uskontoa ole,
ei muuta rukousta tarvita..."-Eeva Kilpi

Mitä enemmän olen läsnä itsessäni, tässä hetkessä, sitä syvemmälle haluan kaivautua. Ei riitä pelkät sanat. Tarvitsen multaa kynsieni alle, hikeä otsalleni, sateen kastelemat kasvot, tuulen hajoittamat hiukset! ja kivun...
Voi miten vahva,elävä elämä on lähellä ja kuitenkin usein niin kaukana. Meillä on aina valinnan mahdollisuus...

Veljeni soitti eilen ja kysyi kuulumisiani. Juteltiin aluksi minun leikkauksestani ja olostani.
Hän sanoi: "Jumalaa ei ole olemassa. Minä tiedän ja näen sen, kun hoidan näitä sairaita, masentuneita, haurastuvia vanhuksia, rappeussairauksiin menehtyneitä ihmisiä. Missä se Jumala on?"

Niin, missä sinä Jumala olet?

Sinä olet kaikkialla. Sinä olet minussa, sinussa, heissä...tahdomme sitä tai emme.
Sinä olet joka siemenessä, ruohossa, lehdessä, ilmassa jota hengitämme....
tässä sateessa, joka raikastaa ja juottaa kuivuneen...
Meille on annettu valtava vapaus päättää, maailman ja maailmankaikkeuden tärkeimmässä asiassa. Avaanko itseni vai en. Mitä valitsen. Mitä polkua haluan seurata.

Pyhyys on meissä. Valo on meissä. Kristus on meissä. Rakkaus on meissä. Jumala on meissä.

Yksin emme ole mitään. Tarvitsemme veljemme, siskomme, lähimmäisemme...Yhdessä, toisiamme palvellen, auttaen, muistaen,tukien kasvaa rakkaus, joka avaa pimeydet, poistaa kyyneleet, häivyttää tuskat.

Me ihmiset voisimme poistaa maailmasta kaiken köyhyyden, nälänhädän, sodan, yksinäisyyden...Mutta me emme halua ja syytämme JUMALAA KAIKESTA!Siitäkin, ettei häntä ole!

"Me uimme minässä,
minuus läpäisee meidät,
minuus virtaa lävitsemme.
Minä olen polku, totuus ja elämä.
Kerran ollut on aina olemassa."-Eeva Kilpi

Kommentit

Multa kynsien alla saa olon hyväksi ja ymmärtämään, miten tämä elämä kiertää ja jatkuu.
arleena sanoi…
Me voisimme poistaa maailmasta kaiken köyhyyden, nälänhädän, sodan, yksinäisyyden ...
Mutta me emme halua ja syytämme Jumalaa kaikesta. Siitäkin, ettei häntä ole.

Tämä oli kaiken ydin, osuvasti sanottu.
Voisimme, mutta emme tee mitään.
Mikä estää . ahneus, itsekkyys, vallanhimo....
Eivät ne ole jumalia. Jumalaa on kadonnut.
Pilviharso sanoi…
Mietin vähän samaa, kun laitoin pyykkiä kuivumaan... Aina on ollut "nykyajan vaikeuksia", hätää, tuskaa, toisista huolen kantamista tai heitteillejättöä, selviämistä ja tappioita. Aina.

Syyttävää sormea on niin helppo töröttää - minäkin surussani teen sitä mitä pontevammin, saan jopa voimaa siitä. Muka.

Mutta siinä kun asettelin paitoja henkareihin ajattelin, kuinka kaikki on todellakin näin: hyväksyä elämä sellaisenaan kuin se on Yhden elämä yhdenlainen, toisen toisenlainen. Mutta kaikki kuitenkin ainutlaatuisia, lahjoja.

Jos mitä tästä tuskasta ja palasista olosta haluan eteenpäin viedä, niin sen, että hyväksyisin elämän juuri näin. Kaikesta huolimatta.
Uuna sanoi…
Ihminen on ahne, itsekäs ja vallanhimoinen, siksi usein köyhiin maihin lähetetty apu ei mene perille, siksi sota ja veri tahrii lähetetyt jyvät. Se ei ole Jumalan vika.

Tunnen kehitysvammaisen veljeni kautta monia muitakin vastaavia. Monet heistä uskovat Jumalaan, "sisäsyntyisesti" heille on kasvanut luottamus. Heitä ei ole kukaan käännyttänyt, mistä he ovat löytäneet Jumalan jolleivat sisältään.

Oletko löytänyt Harakan sivut -blogiin? Hänellä on taustansa kautta uskoa enkeleihin.
savisuti sanoi…
Ihmisen itsekkyys ajaa meitä ottamaan itsellemme kaiken mahdollisen, emme haluaisi jakaa mitään eikä varsinkaan silloin jos se hiukan kirpaisee meitä. Siinä on meillä jokaisella oppimista. Jumala on, minä näen Hänen kädenjälkensä ihan joka puolella.

Hanne, tervetuloa mukaan Luovan lauantain haasteeseen tekemään taidetta!
hanne sanoi…
kiitos hannele...kohta minäkin taas pääsen möyryämään pihalle =)

Arleena ...uskon että hän osottaa kaikkia meitä ja valintojamme...

Pilviharso: elämää ei voi suunnitelle, sen voi ainoastaan ottaa vastaan ja olla kiitollinen...

uuna..Olen löytänut Harakan sinut ja kurkkailen usein kylässö =)
Elämä on lahja meille!

Savisuti!!

En osannut laittaa viuhkaani kuvissivulle...se jäi vain mun blogiini...en ymmärtänyt uunan ohjeista enempää...harmittaa aina näissä tilanteissa...
Ville N sanoi…
Me ihmiset voisimme poistaa maailmasta kaiken köyhyyden, nälänhädän, sodan, yksinäisyyden...Mutta me emme halua ja syytämme JUMALAA KAIKESTA!Siitäkin, ettei häntä ole!Niinpä. Vaan sitten syyttely loppuu. Määrätietoisuus alkaa kasvaa, energia lisääntyä. Visio ja voima, halu tehdä asioille jotain, muuttaa ja parantaa. Motivaatio, inspiraatio, uskallus ja tahto. Me pystymme siihen. Me haluamme tehdä sen. Me vielä teemme sen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !