Siirry pääsisältöön

kumpparit vääriin jalkoihin!!!



"Menin metsään, koska halusin elää harkitusti, halusin katsoa silmästä silmään elämän olennaisimpia tosiasioita ja nähdä, enkö voisi oppia, mitä sillä oli opetettavaa, ja välttää kuolemani hetkellä sitä mahdollista havaintoa, etten ollutkaan elänyt."-H.D.Thoreay

"Kuoleminen elämättä todella täydesti, heräämättä elämäänsä silloin kun siihen on tilaisuus, on jatkuva ja merkittävä riski meille kaikille, kun ottaa huomioon tottumustemme automaattisuuden ja sen säälimättömän tahdin, jolla kaikki nykyisin tapahtuu ja tarkkaamattomuuden joka tuntuu sävyttävän suhdettamme siihen, mikä saattaa olla meille elämässä tärkeintä mutta samalla vähiten ilmeistä."-Jon Kabat-Zinn

Olen lukenut joskus jostain....että rutiinit ovat turvallisia...ne juontavat jostain kaukaa...perusselviytymiseen liittyviä...survival...
Ei kulu ehkä niin paljon energiaa kun tallustelee samassa urassa...ei tarvitse pohtia uusia valintojaan...ei tarvitse pelätä..eikä mokaa!!!
selviytyy... tyypillistähän on, että ihmiset menevät helposti samaan paikkaan istumaan, syömään, saman ihmisen seuraan, juoksevat samoja lenkkejä jne..

Ei ole hirmusen kauaa siitä, kun laitoin tarkoituksella kumpparit vääriin jalkoihin...tuli tosi iloinen mieli ja lapsi minussa voimistui...Joskus piirtelen tietoisesti vasemmalla kädelläni..( sanotaan että se on taiteellisempi käsi...oikean aivopuoliskon yhteydessä..eli oikealla löytyy luovuus jne..)..
välillä mietin millä korvalla kuuntelen kännylläni...riippuuko se asiasta, ihmisestä..

Voisko ottaa jonkun päivän ns luovaksi päiväksi ja tehdä sellaiset asiat, jotka on mahdollista, ilman hirveää kaaosta, erillailla...ja kuunnella kehoaan ja mieltään, olla enemmän tietoinen valinnoistaan, olla enemmän läsnä...

Luomme joka hetki elämäämme, päiväämme...me olemme suuria taiteilijoita omassa elämässämme...Olemmeko taiteilijoita, jotka jäljentävät, kopsaavat toisilta, ovat unessa ...vai voisimmeko herätä tähän ainoaan hetkeen, joka meillä on ja vaikka laittaa ne kumpparit vääriin jalkoihin ja mennä erisuuntaan lenkille, ne jalassa...

Kommentit

BLOGitse sanoi…
Kannatan! Sukatkin voisi olla joskus eri variset, paita nurinpain paalla....
Koskaan ei voi tietaa mita seuraava hetki tuo tullessaan...
Terve ja hetken kuluttua sairas vaikkei itse sita tiennytkaan...
cinderella sanoi…
Ihanan positiivinen postaus, ja olen täysin samaa mieltä kanssasi. Olen poistanut elämästäni kaikki rutiinit mitä vain on mahdollista poistaa, töissä tietystä täytyy käydä, mutta vapaa-aika on yhtä seikkailua. Tietysti niitä kompastumisiakin tulee tällä elämäntyylillä suhteessa enemmän, mutta ainakin elämä on hauskempaa, kun on tehnyt maailmasta oman leikkikentän :)
Johanna sanoi…
Samaa mieltä! Pitäisi rikkoa rutiineja. Jossain vaiheessa päätinkin, että leikin välillä "Tänään teen kaikki toisin"-päivää....muuten hyvä, mutta siitä seurasi, että vartin mittainen työmatka venyi kolmeen varttiin ja sitten meni spasmat liiaksi sekaisin, joten pitää miettiä mitkä rutiinit ovat järjellisesti rikottavissa hih!
Sukat minulla on kyllä yleensäkin eriparia ja nurinpäin, että hupia piisaa!
hanne sanoi…
BLOGitse...
en päässyt sun postaukseesi jostain syystä...
luin sieltä rivien välistä ikävästä sairaudestasi...Voimia, energiaa, toivoa ja valoa sinulle, paljon!!!

Cinderella...kiitos kommentistasi...
ihanaa, että olet oivaltanut oikein...leikkiä ja iloa ei saa unohtaa!!!

Johana...naurattaa ne sun sukat...
eli siis rutiineja vain rikkomaan!!!!
arleena sanoi…
Minussa on hieman seikkailijaa. Nautin yllätyksistä ja uralta poikeamisesta. Elämä saa olla sattumuksia ja yllätyksiä. Eikä kovin huonoa ole sattunut, vaikka rutiineja ei aina ole tullut noudatettuakaan.
Rutiineiden kanssa olen huono,
joka päivä vähän yllätys ;)
Uuna sanoi…
Ihanassa kuvassasi ratsastat keppihevosella kumpparit väärässä jalassa. Vauhtia ja iloa tässä kuvassa.
Vielä niistä surullisista kuvista, niin minäkin pidän vakavista ja surullisista kuvista, mutta kysyin silti. Minusta hymyilevä kuva on uskottava vain harvoin, en edes tiedä miksi näin ajattelen.

Minä olen vähän liikaakin kaiken muuttaja, älä yllytä etten taas vaihda blogia :-D
No en nyt vaihda, nyt vaihdoin työhuoneen järjestystä ja osin kalusteitakin, nyt tästä tuli valoisampi ja avarampi, eikä tiedä mitä alkaa syntyä.
Nyt olen muutaman päivän kotona, sitten voi olla että pistän isot nokialaiseni jalkaan jotenkin päin ja lähden taas jonnekin rannalle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …

Tarvitsemme valoa !