Siirry pääsisältöön

Kivun kautta ihmiseksi...



Pääsin eilen sairaalasta. Leikkaus/tähystys onistui hyvin vaikka siitä tulikin odotettua vaikeampi..Olin kaksi yötä sairaalassa ja nyt kolmen viikon sairauslomalla.

En uskonut, että tämä prosessi olisi ollut näinkin tuskainen. Eniten aiheuttavat kipuja, polttoja , leikkauksessa käytetyt ilokaasut, jotka eivät ole häipyneet masustani. Niihin ei auta edes kipulääkkeet. Vaivalloinen hiipiminen ja liikkuminen melkein naurattaa...Mutta nauraa en voi sillä se sattuu niin paljon...Mutta onneksi voin hymyillä.. Mutta tämä minun juttuni kestää vain pienen hetken ja en ole yksin.Tyttäreni hoivailee vuorostaan minua.ja parin päivän kuluttua olen jo paljon parempi...

Minun oli koettava tämä , jotta taas muistaisin, avautuisin, huomaisin lähimmäiseni!!
Miksi me ihmiset tai useimmat meistä, kuljemme sokeina toisten ihmisten vaikeuksille, tuskille, sairauksille. Vasta kun itse kaadumme sairaalaan sänkyyn ja joudumme kyvyttömiksi, huomaamme miten toinen ihminen on tärkeä. Hymy, katse, ystävällinen sana ja teko!

Samaan huoneeseen tuotiin eräs etäinen tuttuni. Hänellä on paha osteoporoosi. Hän oli kaatunut, murtanut olemattomat luunsa toisessa jalassa. Nyt hän makaa ensiksi kuukauden, jollain katsotaan, auttaako luunsiirto, titanik, pitämään hänen reitensä koossa. Ehkä hän joutuu yksinäisenä ihmisenä makaamaan lopun elämäänsä sairaalassa. Hän on 80v, hyvin pirteä, terävä älyltään ja loistava huumori.

Kunhan minä tästä voimistun ja pääsen autoilemaan, pyöräilemään, haluan mennä häntä tervehtimään, en vain kerran vaan useammin...

Minä uskon, että sairaus on viesti meille. Ainakin minulle omat ja lähimmäiseni sairaudet ovat olleet suuria "guruja", herättäjiä, avaajia..Olen niin itsekäs monessa suhteessa, että minua on täytynyt herätellä isommin..=)

Nyt on pakko mennä lepäämääm. Tikit kiristää, kutittaa, happi polttaa mutta huomenna voin ehkä jo nauraa...
Olen kiitollinen elämästä. Auta minua näkemään lähimmäiseni!

Kommentit

olematon sanoi…
Hyvä kun meni noinkin hyvin ja elossakin vielä olet :)
Pilvi sanoi…
Sairauksilla ja suurilla muutoksilla voi olla suuri, positiivinen muutoksen voima elämässämme! Sinä olet upean herkkä ja sielukas ihminen ja osaat kuunnella elämää; sillä on nyt jotain sanottavaa tai näytettävää.

Paljon lämpimiä hetkiä paranemisessasi, valoa ja voimaa!
Ville N sanoi…
Hyvä juttu :) Toipumisia sinne.
Una Reinman sanoi…
En usko, että sie koskaan olisit ollut tippaakaan itsekäs!

Hyvä kun olet jo toipumaan päin.
Päivä päivältä olo paranee...

*varovainen voimahalaus*
hanne sanoi…
Olematon..et saa tänään vielä naurattaa mua=(

Kiitos Pilvi paljon kauniista, merkitsevistä sanoistasi!!

Ville..hyvä että et naurata =(

Una Reinman: Sinulle myös varoivaiset halaukset ..kiitos kauniista sanoistasi...

Ihmeiden oppikurssin mukaan -Olematon tietää- aina mitä ikinä sanot tai teet toiselle, se parantaa ja valaisee teitä molempia..Eli olen saanut teiltä ihanat energiat, valot, kauniit sanat..te olette saaneet ne takaisin ja yhdessä avaudumme kohti itsejämme, valoa, kauneutta...=)
Johanna sanoi…
Kiva että olet taas jo kotona. Lepäile ja parane oikein pian:)
Yaelian sanoi…
Pikaista paranemista ja kivutonta oloa! Upeaa että oman kipusi keskellä huomasit myös muiden kivun. Se tarkoittaa että olet hyvä ihminen ja välität lähimmäisestäsi.
hanne sanoi…
isot kiitokset Johanna ja yaeliaan!!
Yvioon sanoi…
Paranemista ja toipumista toivotan.

Muksuni kanssa koki voimakkaita kipuja vatsan seudulla, kun umpisuoli poistettiin. Ei meinannut mitkään särkylääkkeet auttaa.
Uuna sanoi…
Kipujen kanssa ei ole helppo elää. Minäkin olen joutunut monien sairauksien syitä miettimään, silti joskus kipu kipristää mielen kippuralle.

Toivon että kipusi hellittävät nopeasti ja jaksat taas kirjoitella ja kommentoida. Olet valo täällä blogstaniassa, kaipaamme sinua.
hanne sanoi…
Kiitos Yvioon=9

uuna hyvä, kiitos sydämellisesti sinulle...
huomaan, että istuminen vielä tänään ja näpytteleminen ovat uskomattoman kuluttavia mutta huomenna..ajatus taas liitelee ja antaa oivalluksia elämän tärkeistä asioista..
Huhtikuunnoita sanoi…
Saman operaation marraskuussa kokeneena tiedän miltä alkupäivän kivut tuntuvat.
Ne vaimenevat yllättävän nopeasti ja tikin poiston jälkeen on oikein mukava olla :o)
Muista levätä ja nauttia läheisten avusta ja seurasta. On mukavaa olla välillä hoivattavana.
arleena sanoi…
Voimia tästä eteenpäin.
Totta meidät pysäytetään, jotta näkisimme. Lempeästi ja hiljaa koskettaen, mutta se riittää.
Arvostamme enemmän ja huomaamme muut paremmin.
katriina sanoi…
Opiksi voi ottaa kaiken kokemansa, niin minäkin ajattelen. Ja juuri heikkona ja avuttomana huomaa vahva suorittaja muitten arvon ja osuuden elämäänsä. Ja on taas kiitollinen elämästä ja ihmisistä.

Toipuminen vie aikansa ja kuluttaa uskomattoman paljon energiaa. Otathan alussa kipulääkkeitä! Ja unta niin paljon kuin nukuttaa.
Hannele sanoi…
Hyvä kun meni hyvin, auttaissiko läpo kipuun.
Hannele sanoi…
lämpö joskus helpottaa
hanne sanoi…
Kiitos kannustuksesta huhtikuunnoita...luulin että tänään olisi ollut parempi päivä...yö oli taas kurja, mahaa poltteli..onkohan ne ne kaasut, jotka pyörivät sisälläni, tekis mieli puhkaista reikä ja poistaa kaikki ilmat!!!ehkä tämä tästä...

kiitos arleena:D
joskus ehkä pysähdys on kovakin...

Katriina =)
Otan kipulääkkeet ja lepäilen..
huomaan miten tämä istuminen ja etenkin puhuminenkin rassaa...

Hannele, lämpö on aina suloista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna jokaisen sielun kulkea omaa tietään.

Tarvitsemme valoa !

Lauralle..

"Ellei minua ole luotu rakastamaan,miksi aamun sydän puhkeaa lauluun,
ja miksi etelätuuli kuiskailee nuorten lehtien keskellä?
Ellei minua ole luotu rakastamaan, miksi keskiyön kiihkeässä hiljaisuudessa on tähtien pakahduttava tuska?
Ja miksi tämä hullunrohkea sydän vain lähettää toivonsa merelle, jonka äärtä se ei edes tunne?

Huomasin aamun hesarista, että Laura Saloheimo on kuollut.

Laura kuoli rintasyöpään 40 vuotiaana 3.11.09

Tutustuin Lauraan kesäkuussa Perniön kansanopistossa. Osallistuimme Veda-taiteen kurssille.
Huomasin Lauran heti hänen pinkistä villatakistaan ja pinkistä pipostaan. Hän ei halunnut käyttää peruukkia.
Juttelimme paljon iltaisin kansanopiston karussa keittiössä, nakertaen riisikakkuja ja homejuustoa.
Laura kertoi avoimmesti syövästään. Hän ihmetteli,: "Miksi ihmisen- ainakin hänen- täytyy sairastua vakavasti, ennenkuin hän oppii ymmärtämään mitä Rakkaus oikeasti on ja oppii rakastamaan?"
Jokin Laurassa meni minuun hyvin syvälle. Meistä tuli ystävät.

Hän …